Puolimaraton

Yli 20 000 katselukertaa, ihan huikeaa. Iso kiitos lukijoilleni, ja eteenkin heille kultakimpaleille, jotka ovat jaksaneet tekstejäni kommentoida, haastaa ja niistä keskustella. Toivottavasti olen antanut mietittävää ja ajatuksen siemeniä. Itse olen ainakin pysähtynyt asioita blogiin kirjoittaessani useamman kerran uuden äärelle, saanut mieltäni kirkkaammaksi, solmuja purettua, kipumöykkyjä itkettyä auki. Sana sanalta tunnen itseni syvemmin, voin ihoni alla paremmin.

Kävin jo tulevaa rajapyykkiä juhlistamassa loppukeväästä puolimaratonilla. Matkat näköjään senkun pitenee, mitä kovemmassa liemessä akkaa keitetään. Kuinkakohan nopeaa se täysmaraton on edessäni – sitä eivät polveni tai pääni enää taitaisi kestää. Vuodesta 2012 näyttää tulevan mullistava kaikenkaikkiaan, ihan vääjäämättä. Niin valtavia asioita nakataan nyt eteeni ihan isolla kädellä. Mutta voimaannuttava muutos on hyvä, se puhdistaa ja vapauttaa. Kunhan sen tekee itselleen rehellisesti, avoimin sydämin, hyvää kunnioittaen. Sillä ehjimmät meistä on tehty sirpaleista.

Ohessa minua jo kauan koskettanut runo vapaudesta, jonka kopioin äidilleni tauluksi jo yli 25 vuotta sitten. Se koskettaa edelleen. Muistuttaa asioista, mitä ei tule sietää, missä raja kulkee. Välitetään toisistamme, kaukana lähellä, vapaina mutta toisillemme elintärkeinä.


"Mutta entä vapaus?
Jos se on puolustuksena sille ettei tarvitse välittää?
Että voi olla kylmä ja välinpitämätön, vierellä mutta ei koskaan lähellä, hienotunteinen ja julma.
Ja sanoa aina totuus vaikka se olisi tappavakin.
Vapaus tehdä väkivaltaa ja häväistä ja olla suvaitsematta heikkoutta.
Heikko on särjettävä ja muserrettava, poljettava maahan ja tuhottava.
Hävitettävä.....
Vapaus jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vapaus sulkea korvansa, olla tuntematta tai ajattelematta, olla tajuamatta ja ymmärtämättä, olla muodostamatta mielipidettä ja ottamatta kantaa.
Vapaus?
Yhtäkkiä vapaus kuulostaa rumalta sanalta...”



(Jos tiedätte kirjoittajan nimen, lisäisin sen mielelläni tänne)