Ulkoistettua

Kaikkea ei voi osata itse. Eikä tarvi. Melkolailla mahdotontakin se nykypäivän vaatimuksilla olisi. Ymmärrän toimintojen ulkoistamisen tarpeellisuuden eteenkin PK-yrityksillä, joiden on kannattavampaa ulkoistaa vaikkapa ajan hermolla pysymistä vaativat IT-toiminnot, kuin paneutua kaikkiin yksityiskohtiin omin voimin. Onnistuneesti ulkoistaneiden yritysten strategiasta löytyykin nimenomaan keskittyminen ydinosaamiseen, joustavuuden lisääminen ja laadun parantaminen.

Olen usein verrannut parisuhdettakin pienyritykseen. Onhan pienen perheen pyörittäminen melkomoista operatiivista johtamista, taloushallintoa ja henkilöstöpolitiikkaa. Voittoakin tarvitsisi sen verran tehdä, että viivan alle jäisi vähän ylimääräistä hoplop-rahaakin silloin tällöin, aikuisille virkistysbudjettia seuraavalle puolivuotiskaudelle ja hieman pääomaakin sijoitettavaksi turhakkeita varten.

Viimeisimmän kriisipalaverin, eli kotoisammin tiukkasävyisen kotisanailun, jälkeen jäin miettimään tätä ihmisten yhteensopivuutta ja –sopimattomuutta, sekä puolison erojen sietämistä parisuhteissa. Mitä ja paljonko kuuluu sietää ja minkälaisia asioita? Mistä asioista oikeastaan edes kannattaa riidellä? Avioparithan eivät voi koskaan olla tai ajatella ihan samoin, eikä ole syytäkään, vaan aina välillä tulee kiistaa jostain, isommasta tai pienemmästä. Mutta minkälaisia ärsytyksiä sitten tulisi sietää? Mitkä kiistakapulat pitäisi vain hyväksyä pysyvinä eroina ja antaa niiden olla, turhaan niistä riitelemättä? Mitkä asiat kuuluvat siihen perheen ydinosaamiseen, hyvinvoinnin keskiöön?

Silloin tuli mieleeni tämä ulkoistaminen. Jos toista vaikka siivoaminen ei vain nappaa oman siisteyskäsityksen mukaisesti, on kai turha asiasta motkottaa vuosikaupalla, kun voi palkata siivoojan tai vähentää neliöiden määrää. Pullat paistuu, vaatteet korjataan ja renkaanvaihdotkin hoituu kätevästi myös toisaalla. Ja jos remontointi ei onnistu peukalo keskellä kämmentä, voi kai sen virkistysbudjetin joskus käyttää myös siihen kotitalousvähennyksen kartuttamiseenkin. Lukupiirejä ja liikuntaporukoita löytyy kyllä myös, jos harrastukset menevät eri sfääreihin.

Mitä sitten ei voi ulkoistaa, mitä ovat ne toiminnot jotka on pakko pitää perheen sisäisinä? Mieleeni tuli vain kolme asiaa, jotka olisi syytä olla kunnossa saman katon alla, jotta hyvän parisuhteen tunnusmerkistö täyttyy. Ilman näitä on kyllä hankala kituuttaa vuosikausia. Ensimmäisenä mieleeni tuli yhteinen huumori. Toisen kanssa pitää olla kivaa arjessa. Tämä ei vaadi mitään pelletemppuja, vaan arjen pilkettä ja yhteistä huumoria. Puolison pitää saada sinut nauramaan, yhdessä pitää olla enimmäkseen kivaa. Toisena mieleeni tuli aito halu ihan likiviekkuun, molemmilla. Fyysinen läheisyys antaa energiaa arkeen ja vastoinkäymisten sietoon, sitoo lähelle, puolisoksi, kumppaniksi, salaseuralaiseksi ja omaksi ihmiseksi. Kolmantena tärkeänä on vastuuntunto. Kaiken olemisen turvallisuus ja keskinäinen luottamus. Yhteinen ymmärrys asioiden hoitamisesta ja perhevelvotteista. Sen korren kekoon kantaminen samoin periaattein.

Kolme oikeastaan ihan selkeää asiaa. Mitään näistä kolmesta on ihan mahdotonta ulkoistaa ilman ammottavaa rotkoa parin välillä. Kun kaikki kolme palasta ovat kohdillaan, niin kaikesta muusta voikin sitten tinkiä tai saada se tarvittava muu ekstrasisältö elämäänsä kodin ulkopuolelta. Kolme asiaa, joille tulisi tehdä jotain ajoissa, jolleivat ne kunnossa ole.

Ennen kuin on liian myöhäistä.