Tunne vastuusi
Myrkyllisillä ihmisillä ei ole logiikkaa. Ja heillä on aina joku asia kiristämässä päätä. Negatiivinen ihminen ei edes tajua levittämänsä negatiivisuuden määrää. Mutta ulkopuolinen sen kyllä huomaa, kun tulee erilaisesta ympäristöstä ankeuttajan vaikutuspiiriin.
Mitä sitten tehdä tällaisten ihmisten kanssa? Jos niitä on lähipiirissään vain siedettävä, on haittavaikutukset minimoitava oma-aloitteisesti. Muita ihmisiä et voi muuttaa, vain omaa suhtautumistasi heihin. Vaikutusmahdollisuuksia kuitenkin on.
Fiksu ihminen laittaa rajat, mihin asti ottaa toisen kipuiluja vastaan. Sylkykuppina voi olla lopun ikää omaan väsymiseen asti, mutta se ei liene kenenkään elämäntehtävä. Negatiivisuudessa vellova ihminen yleensä märehtii paikoillaan, eikä aktiivisesti etsi ratkaisuja nurinniskoin oleville asioilleen. He yrittävätkin vain helpottaa oloaan vetämällä muut samaan myllyyn. Myllyssä myötäelämisellä on kuitenkin rajansa, eikä kivun peesaamista kannata harjoittaa määrättömästi. Empatian rajat ja oma sietokyky on määriteltävä aina itse. Ja kommunikoitava ne myös selkeästi ääneen, kun rajat ylittyy. Silloin on otettava omaa tilaa ja vihjattava kipuilijalle tarpeesta etsiä ratkaisuja ongelmiinsa. Auttaa rajallisesti, mutta tuupattava ihmistä vähän eteenpäin tehdäkseen asioille jotain. “Kuinka sinä ajattelit ratkaista ongelman?”
Negailijat yleensä myös saavat ympärillään olevat ihmiset välillä tuskastumaan ainaiseen valittamiseensa, koska aiheet ovat pääasiassa kohtuuttomia. Mitä hullumpi valittamisen aihe on, sitä selkeämmin siihen kannattaisi heti tehdä pesäero. Toiset voivat kuitenkin painella niitä omia ärsytysnappeja vahingossa liiankin herkästi, kun tunteet ovat mukana ja asiayhteys läheinen. Tällöin se paras suojautumiskeino olisikin heti vain tunnistaa se oma tunnereaktio irti faktasta ja olla ottautumatta asiaan. Provosointia ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Joskus voisikin vain vetää tunteet syrjään ja reagoida pelkkiin faktoihin. “OK. Mielenkiintoista. Kerro lisää.”
Voit myös valita taistelusi. Koko maailma ei ole sinun pelastettavissa. Voit myös valita vellotko ongelmassa vai mietitkö ratkaisua. Oletko paikallasi vai hahmotteletko toimintaa. Mietitkö vain vaikean ihmisen vaikeutta vai sitä miten sinä toimit hänen kanssaan. Aina kannattaa pyrkiä olemaan ohjaksissa. Ei vain passiivinen sivusta seuraaja. Tunteet voi myös käsitteistää. On ihan OK että kaikenlaisia tunteita tulee. Kun ne hyväksyy ja tunnistaa, ne voi myös rajata omalle reviirilleen. Hyväksyä ne siellä ympyrän sisällä ja välillä hypätä rajan yli. “Tunteet eivät ole sinä.”
Ja sitten, jos mikään muu ei auta: nuku yön yli. Maailma usein näyttää valoisammalta aamulla. Ja useinkaan muiden negatiivisuus ei johdu sinusta. Jokainen kun taistelee niitä omia taistelujaan. Ja mikään ei ole niin isoa, kuin miltä se hetkessä saattaa tuntua. Kokeile kertoa asiasta vaikka jollekin ulkopuoliselle toisen mielipiteen saamiseksi. Ilman emotionaalista sidettä ongelma monesti näyttäytyykin kovin pienenä.
Vastuu tunteistasi on sinun.
Mitä sitten tehdä tällaisten ihmisten kanssa? Jos niitä on lähipiirissään vain siedettävä, on haittavaikutukset minimoitava oma-aloitteisesti. Muita ihmisiä et voi muuttaa, vain omaa suhtautumistasi heihin. Vaikutusmahdollisuuksia kuitenkin on.
Fiksu ihminen laittaa rajat, mihin asti ottaa toisen kipuiluja vastaan. Sylkykuppina voi olla lopun ikää omaan väsymiseen asti, mutta se ei liene kenenkään elämäntehtävä. Negatiivisuudessa vellova ihminen yleensä märehtii paikoillaan, eikä aktiivisesti etsi ratkaisuja nurinniskoin oleville asioilleen. He yrittävätkin vain helpottaa oloaan vetämällä muut samaan myllyyn. Myllyssä myötäelämisellä on kuitenkin rajansa, eikä kivun peesaamista kannata harjoittaa määrättömästi. Empatian rajat ja oma sietokyky on määriteltävä aina itse. Ja kommunikoitava ne myös selkeästi ääneen, kun rajat ylittyy. Silloin on otettava omaa tilaa ja vihjattava kipuilijalle tarpeesta etsiä ratkaisuja ongelmiinsa. Auttaa rajallisesti, mutta tuupattava ihmistä vähän eteenpäin tehdäkseen asioille jotain. “Kuinka sinä ajattelit ratkaista ongelman?”
Negailijat yleensä myös saavat ympärillään olevat ihmiset välillä tuskastumaan ainaiseen valittamiseensa, koska aiheet ovat pääasiassa kohtuuttomia. Mitä hullumpi valittamisen aihe on, sitä selkeämmin siihen kannattaisi heti tehdä pesäero. Toiset voivat kuitenkin painella niitä omia ärsytysnappeja vahingossa liiankin herkästi, kun tunteet ovat mukana ja asiayhteys läheinen. Tällöin se paras suojautumiskeino olisikin heti vain tunnistaa se oma tunnereaktio irti faktasta ja olla ottautumatta asiaan. Provosointia ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Joskus voisikin vain vetää tunteet syrjään ja reagoida pelkkiin faktoihin. “OK. Mielenkiintoista. Kerro lisää.”
Voit myös valita taistelusi. Koko maailma ei ole sinun pelastettavissa. Voit myös valita vellotko ongelmassa vai mietitkö ratkaisua. Oletko paikallasi vai hahmotteletko toimintaa. Mietitkö vain vaikean ihmisen vaikeutta vai sitä miten sinä toimit hänen kanssaan. Aina kannattaa pyrkiä olemaan ohjaksissa. Ei vain passiivinen sivusta seuraaja. Tunteet voi myös käsitteistää. On ihan OK että kaikenlaisia tunteita tulee. Kun ne hyväksyy ja tunnistaa, ne voi myös rajata omalle reviirilleen. Hyväksyä ne siellä ympyrän sisällä ja välillä hypätä rajan yli. “Tunteet eivät ole sinä.”
Ja sitten, jos mikään muu ei auta: nuku yön yli. Maailma usein näyttää valoisammalta aamulla. Ja useinkaan muiden negatiivisuus ei johdu sinusta. Jokainen kun taistelee niitä omia taistelujaan. Ja mikään ei ole niin isoa, kuin miltä se hetkessä saattaa tuntua. Kokeile kertoa asiasta vaikka jollekin ulkopuoliselle toisen mielipiteen saamiseksi. Ilman emotionaalista sidettä ongelma monesti näyttäytyykin kovin pienenä.
Vastuu tunteistasi on sinun.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!