Koska sä eroot?
Vain elämää 2017 edustaa hyvin suomalaista erokulttuuria – puolet avioliitoista päätyy eroon. Avioliiton solmineita tällä ”Koko Suomi itkee” –kaudella on 4, ja heistä 2 on eronnut, Laura ja Olli. Irina puolestaan kirjoittaa upeita tekstejä pitkän parisuhteen problematiikasta, mutta valitettavasti uusin levy ”Seitsemän” jonka sanoituksiin kuka tahansa pitkässä parisuhteessa elävä voi samaistua, ei ehtinyt vielä versioitavaksi.
Ympärilläni on tällä hetkellä meneillään erobuumi. Useampi ihminen lähipiiristäni on eroamassa tai eronnut, ja tuntuu että näitä uutisia tulee koko ajan lisää. ”Uutisia” nämä eivät tietenkään ole niiden henkilöiden osalta, joiden kipuilua ja rimpuilua irti pitkästä parisuhteesta olen seurannut läheltä vuosia, ja näissä tapauksissa ”uutiset” eivät myöskään ole ns. ”huonoja uutisia” sillä ko. päätöksiä on prosessattu niin kauan etteivät ne ole hätiköityjä. Itseasiassa mitkään lähelläni tapahtuvat erot eivät ole ns. ”salamaeroja”, joihin sisältyisi dramaattisia käänteitä tai kolmansia pyöriä. Pitkät liitot ovat vain tulleet tiensä päähän.
”Elämä alkaa alusta, vaan ei mullasta - siis kiitos kaikesta”, lauloi Irina Petra Garganon tekemässä upeassa kappaleessa. (On muuten TODELLA sääli että tuollaisten biisien tekijä päätyy levyarvostelussa verrattavaksi vain entiseen bändiinsä, ja itse musiikki – kuten Petra itsekin pettyneenä totesi – jää tyystin käsittelemättä).
Olen itsekin kuunnellut viimeiset kuukaudet Irinan uutta levyä ja samaistunut sanoituksiin. ”Eri suuntaan olen kasvanut, itsenäisyyttäni hakenut – mitä oon ilman meitä, sua. Kuulunko vielä sinulle, sovitko sinä vielä minulle – jos se mikä sitoo, unohdetaan.” Väistämättä pitkässä parisuhteessa alkaa ruuhkavuosien keskellä ja eritoten niiden helpotettua etsimään itseään ja sitä, mitä on yksilönä, irrotettuna perhekontekstista. Se ei ole aina huono asia, kunhan tietää rajansa. ”Yksi-kaksi askelta otan poispäin kerrallaan – kolme-neljä, tiedän, ne olisi liikaa.” Ja: ”Yksi-kaksi askelta takaisinpäin kerrallaan – kolme-neljä, otan ne aikanaan.”
Ja sitten, Irinan omana päivänä hän kertoi miten vaikeaa on tehdä lauluja kun ”kaikki on ihan hyvin.” Kun häneltä kysyttiin, mistä aiheet (aiempiin biiseihin, esim. Hiljaisuus ja Koko kuva, joista viimeiseen avioeron ja riittämättömyyden tunteen parisuhteessa kokenut Laura Voutilainen toi mielettömän tunnelatauksen) kumpuavat, totesi Irina että ”sitä vain alkaa kyseenalaistaa omaa parisuhdettaan”. Ja siitähän Irina laulaakin kysyessään ”kuulunko vielä sinulle, sovitko sinä vielä minulle”. Pitkässä parisuhteessa on ihan hyvä ottaa välillä ”checkpoint” ja miettiä mitkä asiat pitävät suhteessa – jos ne ovat pelkästään lapset tai taloudelliset syyt, kannattaa miettiä pitäisikö asialle tehdä jotain. Toiset ottavat tässä vaiheessa tuumaustauon, ehkä etäisyyttäkin parisuhteeseen, toiset päätyvät parisuhdeterapiaan, toiset mietiskelevät itsekseen. Tärkeintä on kuitenkin yrittää tehdä JOTAIN asian eteen, eikä vain tyytyä siihen että näin se menee, tilannetta ei voi muuttaa. ”Taivun taas uskomaan, kaiken aika kultaa – sä et saa, et saa, et saa, et mua muuttumaan saa” lauletaan samassa Irinan ”Kaiken aika kultaa” –biisissä. Toista ihmistä ei voi muuttaa mutta itseään voi.
Joskus muutos vaatii sen että katsoo asioita kaukaa (”joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle”), toisinaan muutoskaan ei auta kun tilanne on riittävän tulehtunut. Siksi niitä checkpointeja tarvitaan! Robinin päivänä Samu Haber lauloi oman versionsa kappaleesta ”Onnellinen”. Tuolloinkin Irina itki vuolaasti, ja kun häneltä kysyttiin mitä hän niin onnellisessa kappaleessa itki, Irina totesi osuvasti: ”Siis kun asiat on niin perushyvin.”
Otsikon lainaus on Nikke Ankaran biisi. Ennen kuin olet itsellesi liian ankara, mieti onko asiat kuitenkin ”perushyvin” ja voisitko olla ihan ”sopivasti onnellinen”. Välttämättä näin ei ole, mutta entäpä jos onkin?
Ympärilläni on tällä hetkellä meneillään erobuumi. Useampi ihminen lähipiiristäni on eroamassa tai eronnut, ja tuntuu että näitä uutisia tulee koko ajan lisää. ”Uutisia” nämä eivät tietenkään ole niiden henkilöiden osalta, joiden kipuilua ja rimpuilua irti pitkästä parisuhteesta olen seurannut läheltä vuosia, ja näissä tapauksissa ”uutiset” eivät myöskään ole ns. ”huonoja uutisia” sillä ko. päätöksiä on prosessattu niin kauan etteivät ne ole hätiköityjä. Itseasiassa mitkään lähelläni tapahtuvat erot eivät ole ns. ”salamaeroja”, joihin sisältyisi dramaattisia käänteitä tai kolmansia pyöriä. Pitkät liitot ovat vain tulleet tiensä päähän.
”Elämä alkaa alusta, vaan ei mullasta - siis kiitos kaikesta”, lauloi Irina Petra Garganon tekemässä upeassa kappaleessa. (On muuten TODELLA sääli että tuollaisten biisien tekijä päätyy levyarvostelussa verrattavaksi vain entiseen bändiinsä, ja itse musiikki – kuten Petra itsekin pettyneenä totesi – jää tyystin käsittelemättä).
Olen itsekin kuunnellut viimeiset kuukaudet Irinan uutta levyä ja samaistunut sanoituksiin. ”Eri suuntaan olen kasvanut, itsenäisyyttäni hakenut – mitä oon ilman meitä, sua. Kuulunko vielä sinulle, sovitko sinä vielä minulle – jos se mikä sitoo, unohdetaan.” Väistämättä pitkässä parisuhteessa alkaa ruuhkavuosien keskellä ja eritoten niiden helpotettua etsimään itseään ja sitä, mitä on yksilönä, irrotettuna perhekontekstista. Se ei ole aina huono asia, kunhan tietää rajansa. ”Yksi-kaksi askelta otan poispäin kerrallaan – kolme-neljä, tiedän, ne olisi liikaa.” Ja: ”Yksi-kaksi askelta takaisinpäin kerrallaan – kolme-neljä, otan ne aikanaan.”
Ja sitten, Irinan omana päivänä hän kertoi miten vaikeaa on tehdä lauluja kun ”kaikki on ihan hyvin.” Kun häneltä kysyttiin, mistä aiheet (aiempiin biiseihin, esim. Hiljaisuus ja Koko kuva, joista viimeiseen avioeron ja riittämättömyyden tunteen parisuhteessa kokenut Laura Voutilainen toi mielettömän tunnelatauksen) kumpuavat, totesi Irina että ”sitä vain alkaa kyseenalaistaa omaa parisuhdettaan”. Ja siitähän Irina laulaakin kysyessään ”kuulunko vielä sinulle, sovitko sinä vielä minulle”. Pitkässä parisuhteessa on ihan hyvä ottaa välillä ”checkpoint” ja miettiä mitkä asiat pitävät suhteessa – jos ne ovat pelkästään lapset tai taloudelliset syyt, kannattaa miettiä pitäisikö asialle tehdä jotain. Toiset ottavat tässä vaiheessa tuumaustauon, ehkä etäisyyttäkin parisuhteeseen, toiset päätyvät parisuhdeterapiaan, toiset mietiskelevät itsekseen. Tärkeintä on kuitenkin yrittää tehdä JOTAIN asian eteen, eikä vain tyytyä siihen että näin se menee, tilannetta ei voi muuttaa. ”Taivun taas uskomaan, kaiken aika kultaa – sä et saa, et saa, et saa, et mua muuttumaan saa” lauletaan samassa Irinan ”Kaiken aika kultaa” –biisissä. Toista ihmistä ei voi muuttaa mutta itseään voi.
Joskus muutos vaatii sen että katsoo asioita kaukaa (”joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle”), toisinaan muutoskaan ei auta kun tilanne on riittävän tulehtunut. Siksi niitä checkpointeja tarvitaan! Robinin päivänä Samu Haber lauloi oman versionsa kappaleesta ”Onnellinen”. Tuolloinkin Irina itki vuolaasti, ja kun häneltä kysyttiin mitä hän niin onnellisessa kappaleessa itki, Irina totesi osuvasti: ”Siis kun asiat on niin perushyvin.”
Otsikon lainaus on Nikke Ankaran biisi. Ennen kuin olet itsellesi liian ankara, mieti onko asiat kuitenkin ”perushyvin” ja voisitko olla ihan ”sopivasti onnellinen”. Välttämättä näin ei ole, mutta entäpä jos onkin?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!