Valmis vapauteen, kiire suhteeseen
Olen ollut huomaavinani tietynlaisia lainalaisuuksia ihmisten käytöksessä. Erossa, siitä toipumisessa ja uuteen suhteeseen astumisessa. Esimerkkejä onnistuneista suhteista heti välittömästi eron jälkeen on monenmoisia, ja ne kyllä kumoaa psykologien suositukset ja lainalaisuudet alleen. Silti.
Monesti narsisti tarkoittaa samaa, kuin ex-puoliso. Etenkin näin jo ruuhkavuodet taakseen jättäneillä naisilla. Oma elämä tuntuu puhjenneen kukkaan ja vapaus siivittää menoa. Ex on paska, kunnes ne aiemman suhteen aikaiset ongelmat hiipivät uudestaan elämään. Eihän sen niin pitänyt mennä.
Eroa seuraa vauhtikausi. Nainen tuntee elävänsä kuin sadussa. Miehet ihailevat ja puhelinnumerot vaihtuvat. ”Mulle tarjottiin drinkki, vilpitöntä, wau.” Onko se enää tottakaan, kun pidetään kauniina, viehättävänä ja etenkin haluttavana. Hypätään ajassa taaksepäin ja katsotaan eri kamerasta. Mitenköhän se ex siellä kotopuolessa onkaan kohdellut armastaan, kun perus luonnonlakien toteutuminen, tai niiden näkeminen ja kokeminen tuntuu niin hienolle. Onko ne kehut ja paijaukset alkuhuuman jälkeen vaihtuneet harmaaseen arkeen, tai jopa vieläkin tummempaan menoon? Onko se nainen tullut itsestäänselvyydeksi, ja miksi parisuhdekulttuuri on muovautunut tuollaiseksi?
Naiset saavat baarista miehiä huomattavasti helpommin, kuin mies naisia. Piste. Se mitä miehet hakevat ja mitä naiset hakevat, eivät aina kohtaa. Miesten hakemat CV:t saattavat olla hyvinkin suppeita tuossa Rakkauden Live Linkedln:ssä. Se sama CV kelpaa myös aamulla. Naiset kirjoittavat useasti seuralaispalveluiden profiileissaan: ”En harrasta yhden yön juttuja.” Entäpä, jos eka treffit natsaakin siihen malliin, että päädytään miehen tavoitteisiin ja mies ei sitoudukaan noudattamaan tuota profiilin suositusta. Mies lähtee todennäköisesti itsetunto koholla kohti seuraavaa etappia ja nainen ottaa asian miten ottaa. Eron jälkeen se saattaa tuntua jopa hylkäykseltä ja itsetunto voi kärsiä. Toisilla se taas nostaa sitä itsetuntoa, mutta kuitenkin vain hetkeksi. Siitä saattaa tulla jopa salailun aihe naiselle, kaveritkaan ei saa siitä tietää. Miehet taas kertovat kavereilleen sängynpäätyrasteistansa rintaansa röyhistellen, egoillen. Ja näin ihan hamaan loppuun saakka, elleivät havahdu hereille. Todennäköisesti eivät havahdu.
”Ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa.” Näin viisastelee Toni Wirtanen Apulannan biisissä. Joskus on tästäkin aiheesta käyty keskustelu puolitutun eronneen naisen kanssa. Sellaisen naisen, jonka ex oli saanut naisen kadottamaan itsensä ihan kokonaan. Tästä seurannut ero oli saanut elämän puhkeamaan kukkaan ja nimenomaan ihmistä-pitkin-matkustaminen oli ollut se paras onnellisuuden ja itsensä löytämisen reitti. Useat eron jälkeiset lyhyehköllä aikavälillä solmitut ”parisuhteet”, muutamien irtosuhteiden saattelemina, olivat saaneet tuntemaan hyväksyntää ja sitä, että voi olla ihan hyvä tyyppi ja ihana haluttava nainen. Kuitenkin monta eroa lyhyen ajan sisällä ja vieläpä parisuhteista. Eroa. Parisuhteista. Kaikki ne ovat jättäneet jälkensä varmaan myös pahassa. Itse määrittelen pahan tässä tapauksessa niin, että Tinder-profiilissa lukeva: ”Haluan nopeasti kahville”, kertoo ajantajun vääristymisestä sen suhteen, kuinka paljon suhteen hakemiseen on aikaa käytettävissä tässä elämän osa-alueiden aikajaossa.
Mihin jäi se itsensä löytäminen? Arvot, vaatimukset ja toiveet. Entäpä, jos nämä miehet olisivatkin olleet salakavalasti samanlaiset kuin se narsistinen ex’kin. Olisivat osoittaneet matkan itseen eri suuntaan osoittavilla viitoilla. Latistaneet ja ottaneet valtaansa. Käyttäneet jopa tilannetta hyväkseen. Voikohan siinä Tonin lurituksessa olla siltikin pienoinen viisaus. Joskus voi olla fiksua hiljentyä elämään ilman sitoumuksia toisiin ihmisiin. Hakea itseään, arvojaan ja rajojaan. Oppia menneestä ja ajaa se tieto itseensä. Ohjelmoida itsensä uudestaan ja deletoida ne tietoiset huonot puolet.
Itse en näe ystävyyssuhteita, tai kaveruussuhteita ongelmallisina eronneille. Päinvastoin. Välitön parisuhde puolestaan voi viedä melkein mihin suuntaan vaan. Se on riski, jota ei kannata heti ottaa.
Ystäväni. Pitkästä liitosta eronnut fiksu ja ajattelevainen nainen. Sen etäinen, kylmä ja dominoiva ex on alkanut tuntumaan kiltille ja turvalliselle. Oikeastaan tosi hyvälle isälle. Jopa hyvälle tyypille. Mutta. Joku siitä puuttuu. Nykyinen mies tarjoaa kainalon, joka on taivas. Kaikki muu tuntuukin vievän sitten sinne toiseen paikkaan. Mutta kun se edellisen pitkän suhteen suurin tyhjiö täyttyy tuolla kainalolla, niin sehän riittää. Tai sille se tuntuu. Rikotut huonekalut ja muut raivokohtaukset ovat vain sivuseikkoja, sillä nyt on vihdoinkin oma kainalo. Ja myös sosiaalinen status on turvattu, sillä nyt ollaan kunniakkaasti parisuhteessa. Ja koska ystävätkin ovat parisuhteissaan onnistuneet, tätä parisuhdetta ei saa mokata. Välillä harkitaan avun hakemista terapiasta, vaikka suhde on vasta nuori. Ja apua harkitaan omalla kohdalla, koska halutaan muuttua enemmän miehen tarpeita kunnioittavaksi. Ja tämä naiselta, joka on kiltein, herttaisin ja jokaisella muulla elämän osa-alueella fiksuin ja järjestelmällisin. Ja ehkäpä juuri siksi.
Meidän parisuhteita ja niihin syntyviä kulttuureja ohjaa vahvasti omat lapsuudesta saadut tekijät. Henkilökohtaiset tunnelukkomme ovat negatiivisia ja yleensä väärään suuntaan ohjaavia ohjureita myös parisuhteessa. Jos lapsena on kokenut kannustavuuden sijaan jonkin muotoista alistamista, on todennäköistä että alistuu helposti myös aikuisiällä. Opitun mallin mukaan pääsee vähemmällä, kun ei pistä vastaan. Jos kokee puolestaan liian jyrkkää oikeutusta omiin kyseenalaisiin toimiinsa, vaikka ne olisivatkin vastoin monia ulkopuolisia näkemyksiä, voi sisäisenä riesana olla oikeutuksen tunnelukko. Sen syntyyn on voinut johtaa monetkin ulkopuoliset tekijät. Kuten vajavuuden, tunnevajeen, ulkopuolisuuden tai alistumisen tunnelukkoa kompensoivat tekijät.
Kun nämä kaksi tunnelukkoa kohtaavat parisuhteessa, kaaos voi olla hyvinkin valmis. Pahinta lienee, että ne vetävät vielä toisiaan puoleensa. Alistettu haluaa tottumuksesta tulla alistetuksi ja alistaja kokee kumppanin helpoksi. Voikohan parisuhdenarsisteja tehtailla vääränlaisilla liitoilla ja huonoilla yhteensattumilla?
Tunnelukkojen tieteelliseen taustaan kantaa ottamatta, niistä saa lisätietoa osoitteesta www.tunnelukkosi.fi. Itse sain selityksen moneen negatiiviseen toimintatapaani noihin perehtymällä. Sen testin tulokset tuntui myös huomattavasti uskottavemmille, kuin horoskooppien.
”Rakastu silloin kun olet valmis, älä silloin kun olet yksinäinen.” –Joku runoilija
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!