Kupla

Ihmiset päästävät toisiaan lähelle aivan eri skaaloilla. Itse hölpöttelen henkilökohtaisemmin kuin moni muu. Päästän todella lähelle helposti, eikä minulla ole hankaluutta jutella vaikeistakaan asioista puolituttujen kanssa. Olen avoin kuin kirja. Liiankin. Mutta se syvä läheisyys onkin sitten ehkä tiukemmassa kuin muilla. Se, että pääsee ihon alle, vaatii hyvin paljon. Siellä on harva käynyt. Teflonkartioni on pieni ja ytimessä kiinni, ja todella liukasta tekoa.

Voisi ajatella, että ihmisen lähelle päästäminen on hieno juttu. Että kun antaa itsestään paljon, saa paljon. Hyvää. Nimenomaan hyvää. Että pääsy sisimpään asti, olisi kunnianosoitus ja iso asia. Luottamusta vahvimmillaan. Että kenelläkään ei ole häpyä alkaa käyttämään lähelle pääsyään hyväksi. Näin voisi ajatella.

Mutta kun pääsee puhkaisemaan toisen ihmisen kaikkein intiimeimmän kuplan, tapahtuu joidenkin kanssa kummia. Häveliäisyys katoaa. Kohteliaisuus katoaa. Kunnioittava käytös murenee. Jotkut katsovat oikeudekseen häpäistä, haukkua ja panetella juuri sitä kerran henkisesti lähelle päästettyä ihmistä, aivan kuin tämä ihminen yhtäkkiä olisi omaa omaisuutta. Saavutettu saalis, sulka hattuun. Että voitettuaan luottamuksen sille saisikin sanoa mitä vain, purskauttaa omat pahan olon finninsä päin toisen naamaa. Mutta edes se syvä yhteys ei kuitenkaan tuo velvollisuutta ottaa vastuuta toisen pahasta olosta. Se voi velvoittaa auttamaan, mutta vastuu omasta onnellisuudesta on kuitenkin aina henkilöllä itsellään.

Voin hyvin samaistua vainottujen ja kiusattujen maailmaan. Kuinka kerran lähelle päästämästään ihmisestä ei pääsekään eroon, vaikka kuinka haluaisi. Kuinka kuplan ulkopuolelle työntäminen onkin aivan eri asia kuin sisälle päästäminen. Kuinka vaikeaa on etäisyyden ottaminen läheisyyden jälkeen. Rakkauden tappaminen, etäisyyteen pakottaminen, kun toinen ei sopinutkaan sinne ihan sisimpään. Miten rakentaa kupla takaisin, miten saada ihminen työnnettyä takaisin sinne käsivarren mitan päähän, hieman neutraalimmalle puolelle?

Rakastaminen on uhkarohkeaa, pelottavaa ja addiktoivaa. Kerran rakastamaansa on melkein mahdoton saada syväetäisyydeltä pois. Ainakin se vaatii aivan mahdottomasti energiaa. Mutta kaiken riskin uhallakin, se tarve saada yksi ihminen todella lähelle, se on iso. Kymmenen läheistä ystävää teflonin ulkopuolella ei vain ole sama asia, kuin se yksi tärkein siellä sisällä. Ilman sitä yhtä, olen aina yksinäinen jollain tasolla.

Hei sinä siellä! Juttele itsesi minun kartioni sisään, täytä se naurukuplilla ja lämpimällä ololla. Sinne saa jäädä asumaankin, jos tunnet olosi siellä kotoisaksi :)