Päästä irti

Palikoiden laittaminen uusiksi ottaa aikansa. Suunnan muuttaminen vaatii uskallusta. Vanhan kuoppaaminen rohkeutta. Olen viimeisen kolmen vuoden aikana laittanut elämäni uuteen uskoon, useammalla saralla. On ihan tavattoman vaikeaa päästää irti asioista, jotka ovat sinulle pahaksi. Tai jotka eivät enää ole sinulle tarpeeksi hyväksi.

Tietoisella tasolla sen aina ymmärtää, että jokin asia tai ihminen vie liikaa voimaa. Ja vaikka kuinka sen ymmärtäisi, että irtipäästäminen tuo uutta happea elämään, on luopuminen usein hirvittävän vaikeaa.

Viimeisin konkreettinen muutos minulla oli facebookista irtaantuminen. Kuukaudeksi. Huomasin, että palvelussa jatkuvasti korostui vääränlaiset asiat, yhä enenevissä määrin. Oli blokkaamisia, hiljaista seurantaa, pinnallista verkostoitumista, kiiltokuvaa, tarkoituksellista provosointia ja muuta usein häiriökäyttäytymiseksikin luokittelemaani toimintaa niin paljon, etten vain yksinkertaisesti jaksanut enää. Lisäksi oletusarvoksi muodostui usein se, että ihmiset olettivat sinun tietävän ja seuraavan päivityksiään säännöllisesti. Pysyvän kartalla tapahtumista ilman henkilökohtaista kontaktointia tai tiedonsaannin varmistusta. Oltiin kuvitteellisen vastavuoroisia, velvoitettiin ilman oikeutusta, heitettiin tiedotettavat asiat ilmaan koppien toivossa. Palvelu menetti alkuperäisen tarkoituksensa ja hyvät asiat jäivät kurjempien jalkoihin. Oikeat ystävät huudon alle. Syvällisyys jonnekin kauas pimentoon. Joten päätin lopulta yksinkertaistaa elämääni taas hieman lisää, vähentää palvelun käyttöä huomattavasti.

Vanhan, huonon kuoppaaminen on kuitenkin lähes poikkeuksetta henkisesti mielettömän tyydyttävää. Saman tyydytyksen tunteen saan tavaramäärän pienentämisestä, selkeyden lisäämisestä, yksinkertaisesta elämästä. Huomaan että yhteys ihmisiin ei koskaan ole yhdestä foorumista kiinni. Kaikkein tärkeimmät ihmiset ja asiat pysyvät silti aina läsnä ja lähellä. Aloin taas saada kirjeitä ja puheluja, kutsuja ja kutsuttavia. Oikean ihmisen lähelle. Koska aidoimmillaan ihmisiä sitoo jokin muu asia, kuin tietyn verkoston tärkeys. Niitä sitoo rakkaus toiseen ihmiseen. Aitous, välittäminen ja lähelläolemisen tahto.

Liiaksi kiinni oleminen on myös henkisesti tosi raskasta. Menneet hyvät pysyy henkisenä voimana aina lähellä ja olemassa. Voimavarana tulevaan. Mutta ne pahat ja kurjat koetut vain tahtovat tulla liian herkästi mieleen pyörimään. Niistä pitäisi aktiivisesti pyrkiä eroon, päästämään irti, unohtamaan. Olemaan välittämättä, laittamaan syrjään. Tuttavani äskettäin kommentoi mielestäni todella osuvasti vihaa ja jonkun vihaamista: "Jonkun ihmisen vihaaminen on sama asia, kuin joisi itse myrkkyä ja toivoisi että toinen kuolee." Niin totta. Itse vihastakin irti päästäminen on vaikeaa, mutta lopulta aina avaa oven jollekin uudelle.

Joten ystäväni. En ole kadonnut tai jättänyt pelkästään juuri sinua piirini ulkopuolelle. Olen tulevaisuudessa mielelläni yhteyksissä vain toisenlaisin keinoin. Facebook muuttui f2fbookiksi. Retroilen uudessa ajassa.

Näemme siis toreilla ja turuilla, eikö niin?