Kipua

Ystävän kivun näkee kaukaa. Henkisen kamppailun oikean ja väärän välillä. Ystävää haluaa aina auttaa, tuntemattomia ei aina jaksa. Mutta mitä teet, kun olet liian lähellä auttaaksesi? Kun jokainen apuyritys kariutuukin lyönniksi kasvoille. Autatko väärin? Voiko edes auttaa väärin, jos hyvä aie on kuitenkin selkeästi näkyvissä? Voiko edes auttaa oikein, oikeilla sanoilla, jos aihe on kipeä? Entä mitä jos ystävän ylpeys estääkin kuulemasta, ottamasta apua vastaan? Kun läheisyytesi kääntyykin sinun viholliseksi. Kun sinut työnnetään pois, juuri siksi koska puutut. Välität.

Silloin olet voimaton.

Tuntuu kurjalta katsoa ystävän pahaa oloa viereltä. Mutta miten voi auttaa olematta tunkeileva, ilkeä tai röyhkeä? Vaikka olisi kuinka vilpitön halu antaa puolueetonta tukea ulkopuolisen silmin, ei apuja aina vain haluta ottaa vastaan. Pikareagoidaan totutuilla puolustusmekanismeilla ajattelematta ensin. Vastataan kielteisin termein tai torjutaan kieltämällä minkään olevan huonosti. Tai uskotellaan itselle ja muille, että tässähän pärjätään kyllä, siivotaan se mikä on sotkettukin. Ja todellisuudessa ei suostuta näkemään, etteivät omat avut enää riitä, eivät ole riittäneet pitkiin aikoihin. Koska siksihän se kipusoppa on alunperin syntynytkin.

Kuinka hankalaa yksin pärjäämään tottuneen ihmisen onkaan ottaa apuja vastaan. Ja kuinka kädettömältä läheisistä siinä tilanteessa voikaan tuntua.

Silti uskon interventioon. Vain tarpeeksi läheltä näkee tarpeen puuttua. Puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Se joka välittää aidosti, haluaa sinulle aina kuitenkin hyvää. Se joka välittää aidosti, puuttuu. Ja silloin puuttumiseen on humaanit syyt, eivät itsekkäät. Vaikka kaikki puhe ja kommentointi tuntuisikin väärältä, pitäisi silti jaksaa nähdä syyt huonostikin valittujen sanojen takana. Se, etteivät kaikki ole sinua vastaan. Päinvastoin. Silloin kannattaisikin kuunnella juuri niitä kaikkein lähimpiä, vaikkeivät ne sanat olisivatkaan aina niitä mieluisimpia. Sillä miksi kukaan puuttuisi, ellei aidosti välitä?

Älä työnnä luotasi ihmisiä, joiden tiedät haluavan sinulle pohjimmiltaan kuitenkin hyvää.
Sillä aina on olemassa joku, joka pysyykin siinä vierellä. Väärine, hyvää tarkoittavine sanoineen päivineen.