Pinkee

Syksy tuntuu olevan tavallista ahdistavampaa aikaa monelle. Olen saanut taas hämmästellä silmät pyöreinä joidenkin tyyppien niskakireyttä erinäisiin pikkuriikkisiin asioihin. Ja sitten jäänyt itsekseni ihmettelemään, että mistä ihmeestä noilla ihmisillä oikein noin paljon puristaa.

Kannattaako sitä pulttia asioista nyt niin kauhean paljoa vetää? Oikeasti. Mikä loppujen lopuksi voi olla niin polttavaa, että sen edestä kannattaa veret kiehauttaa? Jos liikenteessä joku törttöillee, eikä kuitenkaan vahinkoa satu, voi kai säikähdyksen ohittaa asiallisella huomautuksella - eihän ole maallikon asia olla opettamassa ihmisiä tavoille, kuitenkaan. Varsinkaan kun se opetus ei tasan tarkkaan naama punaisena huutamalla perille mene. Tai jos joku ei-valtaapitävä nobody nyt on julkisesti jotain mieltä, niin olkoon. Mitä väliä? Salamoiden iskeminen kun on tällaisissakin asioissa aika hukkaan heitettyä aikaa. Miksi vaivautua posahtelemaan anonyyminä mielipidepalstoilla vessapaperin väristä, jos konkreettinen vaikutus tuotantoketjuun on nolla? Tai mitä mieltä on vaikkapa maitokaupan kassajonossa pitää omaa sprinttikisaa, hengittää edellisen jonottajan niskaan, tuuppia ja töniä, kun ei se kumihihna ahdistelemalla sen nopeampaa ostosten alla rullaa kuitenkaan?

Relatkaa vähän! En lakkaa ihmettelemästä. Hermojen hillintä tuntuu olevan melkoinen taitolaji nykykiireessä tasapainoilijoille. Jotenkin tulee myös sellainen olo, ettei oma pesä ole kunnossa, jos kaikkea mitätöntä kipuilee koko ajan ulospäin? Sylki lentää toisarvoisissa asioissa, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen ongelman kanssa. Silloin kun on sisältäpäin rauha, sitä kanavoi energiansa olennaiseen. Eikä takerru lillukanvarsiin. Tietoinen asioihin vaikuttaminen tapahtuu aina huolella valmistellen ja oikeaan osoitteeseen, ei pikastuksissaan roiskien.

Laskekaa niitä hartioita hieman alemmas, kaamosihmiset. Ei tämä niin vakavaa ole. Menkää ruskametsään ja puhaltakaa hetki. Ottakaa happea, kuunnelkaa huminaa ja miettikää hetki rauhassa. Urheilkaa ja syökää deevitamiininne. Silittäkää koiraa ja kissaa. Pitäkää omanlaiset ihmiset lähellänne, mutta älkää erehtykö käyttämään heidän pehmeyttään hyväksenne. Lakatkaa ylisuorittamasta! Designkodit tuunattuna viimeiseen yksityiskohtaan kertovat sisäisestä ahdistuksesta enemmän kuin uskottekaan. Ja sietäkää nyt hyvät ihmiset ympärillänne hieman monimuotoisuuttakin. Kaikki "vääränväriset" kukinnot eivät ole homesienikasvustoa seisoneessa kahvissa. Kuitenkaan. Joskus erilainen voikin olla se harvinainen ja uhanalainen.

Ihan vain mainitakseni muutamia tämän vuoden aikana oppimiani asioita. Tämäkin ylisuorittaja ymmärtää vihdoin ottaa rennommin. Liika täydellisyys ei ole koskaan todellista.

Ihanaa syksyä ihmiset! Ja muistakaa, että se hymy tulee aina takaisin. Kannattaa kokeilla :)