Hyvä itku
Arvostan kyseisen ohjelman aika korkealle asiapitoisuutensa takia, joten päätin lähteä mukaan. Onneksi olen sen verran kerinnyt jo asiaa pureskella vuosien varrella, että arvelin selviäväni itkuitta lähestulkoon koko nauhoituksen ajan. Julkinen vuotaminen ei tosin hävetä - silloin ei vain saa sanojaan ulos, niinkuin haluaisi. Ja halusin edes yrittää saada jotain merkityksellistä kakistettua, jotain joka pysäyttää ja laittaa miettimään. Kipeistä asioista kun ei edelleenkään puhuta liikaa, eikä vertaistukea ole juuri saatavilla, eteenkään varhaisen taudinkuvan tapauksiin. Ja pelkäksi itkeväksi pääksi ei ohjelmaan kannata mennä.
Olen suorastaan liikuttunut siitä, kuinka paljon olen saanut hyvää palautetta ohjelmaan osallistumisesta. Yhteydenottoja samassa tilanteessa olevilta, sekä myötäeläviltä asiaan perehtyneiltä. Ravinnollisia vinkkejä, kiitoksia rohkeudesta, arvostusta asian puhumisesta ääneen. Olen kiitollinen jokaisesta palautteesta, ja saan paljon sisäistä rauhaa siitä ajatuksesta, että olen kyennyt auttamaan tai lohduttamaan kanssaeläjiä edes himppuisen. Ja tiedän että äitini haluaisi samaa. Hänen lämmin äidin kätensä on olkapäälläni. Aina ei hyvän tekeminen tarvi paljoa.
Minulla on lisäksi vankka usko siihen, että lähelle päästäminen tulee aina hyvänä takaisin. Jokaisella meistä on omat kipupisteensä. Ja vaikka kuinka pelottavalta auki oleminen tuntuisikaan, niin olen varma siitä, että inhimillisenä ja haavoittuvana näyttäytyminen on rikkaus. Kipeä puolittuu ja hyvä tuplaantuu jakamalla.
Välittäkää muista ihmisistä, auttakaa arjessa, huomatkaa kipuilun taa syvemmälle. Joskus pelkkä kosketus tai hymykin riittää.
Kiitos!
Katseltavissa Areenassa vielä vuoden.
Olen suorastaan liikuttunut siitä, kuinka paljon olen saanut hyvää palautetta ohjelmaan osallistumisesta. Yhteydenottoja samassa tilanteessa olevilta, sekä myötäeläviltä asiaan perehtyneiltä. Ravinnollisia vinkkejä, kiitoksia rohkeudesta, arvostusta asian puhumisesta ääneen. Olen kiitollinen jokaisesta palautteesta, ja saan paljon sisäistä rauhaa siitä ajatuksesta, että olen kyennyt auttamaan tai lohduttamaan kanssaeläjiä edes himppuisen. Ja tiedän että äitini haluaisi samaa. Hänen lämmin äidin kätensä on olkapäälläni. Aina ei hyvän tekeminen tarvi paljoa.
Minulla on lisäksi vankka usko siihen, että lähelle päästäminen tulee aina hyvänä takaisin. Jokaisella meistä on omat kipupisteensä. Ja vaikka kuinka pelottavalta auki oleminen tuntuisikaan, niin olen varma siitä, että inhimillisenä ja haavoittuvana näyttäytyminen on rikkaus. Kipeä puolittuu ja hyvä tuplaantuu jakamalla.
Välittäkää muista ihmisistä, auttakaa arjessa, huomatkaa kipuilun taa syvemmälle. Joskus pelkkä kosketus tai hymykin riittää.
Kiitos!
Katseltavissa Areenassa vielä vuoden.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!