Asennetta

Ihmisten kanssa on kiva jutella kaikenmoisia asioita. Yleensä mitä avoimempi itse on, sitä vapautuneemmin ihmiset suhtautuvat myös sinuun. Viime viikolla juttelin taksikuskin kanssa ruokavalioista, uuden vuoden lupauksista ja laihduttamisesta. Keskustelun päänavaus oli aika tyypillinen istumatyötä vuoroissa tekevälle naiselle: kuinka aloittaa uusi vuosi terveemmin, kuinka saada itsensä motivoitua salille väsyneenä yövuoron jälkeenkin, kuinka malttaisi katsoa vähän tarkemmin mitä suuhunsa laittaa. Minua jäivät naisen asenteessa häiritsemään kolme asiaa.

Ensinnäkin, suunniteltu uuden vuoden lupaus oli tässäkin tapauksessa vain kuuriluontoinen laihdutus- ja liikuntakuuri, joka ennakoi jo lähtökohtaisesti jojoilua painon kanssa edes takaisin. Kun kuuriin väsyy, palataan samoihin vanhoihin tottumuksiin taas uudestaan. Ja kuinkas silloin painon ja kunnonkohotuksen kanssa käy? No huonostippa tietenkin – sitä uutta aattoa ja uusia lupauksia odotellessa. Mielestäni tärkein motto painonhallinnassa on, että jos haluat olla kokoa 38, sinun täytyy syödä kuin koon 38 ihminen. Aina. Loppuelämän ajan. Energiaa ei synny tyhjästä, eikä paino nouse Pyhällä Hengellä, vaan se massa syödään.

Toinen asia mikä jäi arveluttamaan, oli urheilun motivaatiot. Jos haluat olla hyvässä kunnossa ja vaalia terveyttäsi liikkumalla, tulee sitä tehdä säännöllisesti, mielellään ainakin kolme kertaa viikossa ihan hikeen asti. Ei kuureittain vain silloin tällöin, ei ”mukalenkillä” pysähdellen koiran kanssa joka tolpan juureen. Vaan hikeen asti, kunnolla, aerobisesti ja lajeja vähän vaihdellen. Elämänmuutos ei hoidu tuosta vain heittämällä, ohimennen, sivulauseessa. Jos elämäntavat ovat rempsallaan, ja se itseä häiritsee, tulee niiden korjaamiseen laittaa energiaa, huomiota ja aikaa. Muuttaa omaa asennettaan liikuntaan ja liikkumiseen ylipäätään. Vaikka liikkuisi hyvin, on ero paljon liikkuvaan vielä valtava. On myös ihmisiä jotka urheilevat yli kaksi kertaa päivässä ihan huvikseen – ja nauttivat siitä. Vaivaiset kolme tuntia viikossa ei ole paljon oman terveyden eteen.

Kolmas asia mikä minua vaivaa ihan yleisestikin tässä kahvipullakulttuurin kehdossa, on suhtautuminen terveelliseen ravintoon ja herkkuihin. Jo lapsille toitotetaan että herkkua ovat vain sokerimössöt ja valkoisen jauhon siivittämät rasvaunelmat. Mitä enemmän suklaata, sokeria ja rasvamassaa, sitä suurempi herkku ja ihanampi yleellisyys. Hekumoidaan ja lohduttaudutaan herkkuhetkillä, sokerijuhlilla, kakkukesteillä ja palkitaan lapsia onnistumisistaan karkeilla, sipseillä ja limsoilla. Välillä ihan oksettaa vanhempien vastuuttomuus moisen aivopesun edessä – päästetään ihan pienet lapset lihomaan ylipainoisiksi jo silloin, kun vanhemmilla on vielä kaikki valta ja vastuu päättää mitä piltit syö. Kaikkihan lähtee asenteista ja mielipiteestä siitä mitä herkku on. Minun mielestäni suurinta herkkua ovat raikkaat salaatit, hedelmät, tuoreet marjat, hyvä laadukas liharuoka, juustot, suklaa ja punaviini. Ei suinkaan mitkään E:lliset, mahdollisimman teollistetut epämääräisen näköiset jalosteet. Ei itse tehdyt pullat, makeat piirakat eikä edes suklaaneliöt. Minä en kotona juurikaan leivo – ja syystä.

Kaikki muutokset lähtevät asenteista. Ensin on tärkeintä muuttaa oma näkövinkkeli oikeaan suuntaan, ja vasta sitten voi olettaa oikeasti onnistuvansa. Toinen asia sitten on, jos ei halua. Mutta ainakin itse olen todennut voivani sata kertaa paremmin kuivan kesän oravana, kuin paksumpana. Joka-aamuinen ilo vaatteiden istuvuudesta voittaa kaikki maailman mässypullahetket heittämällä. Vaatekaupoissa ja sovituskopeissa on helppoa, reidet ei hierry kesäisen hameen alla toisiinsa, eikä rinnan- tai mahanaluset toimi kosteushautomoina. Meitä on moneksi. Mutta jos olo ei ole oma, sille kannattaa jotain pyrkiä tekemään. Nyt eikä huomenna.

Kevyttä ja reipasta Uutta Vuotta kaikille!