Tilinpäätös

Huoh. Vuosi alkaa olemaan lopuillaan. Melkoinen vuosi, sanoisin! Voimat alkaa olla käytetty loppuun aikalailla viimeiseen pisaraan. Jopa duracell näköjään väsyy kun tarpeeksi venytetään ja vanutetaan puolelta toiselle. Mutta päällimmäisenä mielessä on kuitenkin kiitollisuus eteenkin kaikista hyvistä, upeista ja sykähdyttävistä hetkistä mitä olen vuoden aikana saanut kokea - ainoatakaan en niistä antaisi pois. Kaikki lähelläni olleet tärkeimmät ihmiset ovat jättäneet unohtumattomia jälkiä elämääni. Tunneskaala on venynyt pituutta molemmista päistä roimasti, enemmän kuin mitä tiesin mahdolliseksikaan. Tämä sarvipää on kolistellut ja kolhinut itseään enemmän kuin koskaan, mutta niin vaan pulpahtanut uudelleen pinnalle, aina vain. 

Vuoden alussa lupaamani rehellisyyden vuosi on moneen otteeseen aukaissut silmiäni miettimään mitä oikeasti haluan. Katsomaan itseäni rehellisesti peiliin, tunnustamaan tosiasiat ja tunnustelemaan ihan aitoja oikeita tunteitani. Niitä minun ikiomia. Sitä mitä ihan minä itse elämältäni haluan, ilman muualta tulevia vaikutteita motiiveihin, syihin tai seurauksiin. Ja sanomaan ne myös ääneen. Koska kaikkein tärkeintä on olla rehellinen ensin itselleen, tunteilleen ja omille toiveilleen. Vasta sitten voi kuvioon sisällyttää kaikki muut läheiset, saaden siitä toimivan kombinaation. Vasta sitten on voimaa vastata kokonaisuuden asettamiin haasteisiin ja olla sinut itsensä kanssa ympäröivän keskellä. Jos et rakasta ensin itseäsi, ei sinua kukaan muukaan voi rakastaa. Jos olet rehellinen tosiasioille, on helpompi asettaa realistisia tavoitteita tulevaisuuteen ja myös saavuttaa ne.

Vuoden aikana viivan alle jäi monta hyvää valaistumista. Nämä ovat minun seitsemän kuolemansyntiäni, joiden purkamisessa riittää haastetta loppuelämäksi. Olkoon nämä minun itsetutkiskelun missioni ensivuodelle:

Itsekkyys tappaa. Itsekkyys laittaa haluamaan asioita, joita ei voi edes omistaa, muiden kustannuksella. Itsensä rakastaminen ei tarkoita minä edellä kulkemista. Asioita ei voi aina vaatia oman hyvän kautta, vaan onnellisuus tulee muista. Mustasukkaisuus on itsekkyyttä. Mustasukkainen ihminen vaatii itselleen toista ihmistä ja hänen aikaansa - asioita joihin ei edes ole omistusoikeutta. Se ei ole rakkautta vaan itsekkyyttä, koska siinä ajatellaan mahdollista omaa menetystä, eikä toisen parasta.

Kateus kuihduttaa. Ihminen tulee toimeen niin vähällä, eikä materia tuo onnea. Koskaan ei myöskään tiedä toisen kurjuuden määrää, eikä onnellisuutta tai onnettomuutta voi vertailla. Muidenkin hyvistä asioista pitää iloita, sillä ilo poikii lisää iloa ja se tarttuu. Ja onnellisuus tulee muiden ystävällisistä sanoista ja onnistumisen elämyksistä, ei materian yltiöpäisestä haalimisesta.

Viha vahingoittaa vain vihaajaa. Turhasta vihasta ja inhoamisesta pitää pyrkiä eroon keinolla millä hyvänsä, koska se myrkyttää mielen. Ja vain sen oman mielen. Siitä ei seuraa kuin pahaa.

Kulissit mädännyttävät sisältäpäin. Ihan kaikilla on omat kipupisteensä, toiset ovat vain parempia peittämään ne. Kulissien kannattelu on tyhmää ja se tukahduttaa mahdollisen sosiaalisen avun piilotettuihin ongelmiin. Kulissien rakentaminen myös pakottaa uskomaan niihin itsekin, vain pahentamalla valheellisuudellaan tilannetta entisestään. Se ahdistuttaa ihmiset pyörimään neljän seinän sisällä ja hakemaan pakoreittejä paikoista missä tekeminen ja touhuaminen on pääasia, ei kipeiden asioiden käsittely tai ongelmanratkaisu.

Kauneutta on kaikkialla. Ihmiset ovat kauniita kun vain lopettavat omaan napaansa tuijottelun ja huomaavat muut ympärillään. Avoin ja ympärillään olevasta elämästä kiinnostunut iloinen itsestään huolehtiva ihminen on aina kaunis, karismaattinen ja kiinnostava.

Ystävyydet ovat elinehto. Oman perheen jäsenet ovat usein liian subjektiivisia kommentoimaan neutraalisti arjen henkisiin haasteisiin. Ystävät ovat tarpeeksi kaukana mutta myös tarpeeksi lähellä, jotta niille voi kertoa kaiken. Ihan kaiken. Ja ihminen tarvii höyrynpäästöventtiilin, jostakin.

Kaikesta voi ja pitää pystyä puhumaan. Ihan kaikesta. Ei ole sellaista asiaa jota ei voi ääneen sanoa, edes jollekin. Ja hiiltymättä, asiallisesti, rakentavasti. Niin että syntyy asiaa eteenpäin vievää dialogia riitelyn sijaan.

Ensi vuodesta tulee hyvä vuosi. Tahdonvoimalla.

Lämmintä Joulua ihmiset! Ja miettikää mitä ihan oikeasti sisimmissänne haluatte uudelta vuodelta.

Koska halut tiedostamalla ne saattaa jopa saavuttaa!

Elämä on lyhyt. Sitä kannattaa alkaa elämään. 

Nyt.