Sinisilmäinen

Mikä on sallittua valehtelua vai onko sellaista? Voiko valehtelua hyväksyä ja kuinka paljon?

Jostain syystä lapsille on ihan yleisesti hyväksyttävää valehdella. Joku voisi väittää yleisimpiä valheita tarinan kerronnaksi, kaunisteluksi, lasten suojeluksi, valkoisiksi valheiksi tai leikiksi, mutta valheita niistä suurin osa siitä huolimatta kuitenkin on. Lukutaito taitaa viimeistään romuttaa yleisimmät joulupukkivalheet ennen pitkää. Mutta missä menee asiallisen leikinlaskun, uskomusten ja valehtelun raja? Pikkulapsethan luottaa omiin vanhempiinsa kuin kiveen todella pitkään – omien aikuisten suusta tulee loppuviimeksi aina se totuus, usko siihen on kova. Milloin ja missä mittakaavassa tämä ideaali saa rikkoontua, vai saako se? Onko oikein valehdella joulupukista, rahasta, lähimmäisten ongelmista, seksistä, sairauksista, pahoista ihmisistä, tapahtumista, kriiseistä, katastrofeista? Onko valehtelua sanoa totuudeksi itse oikeaksi uskomiaan asioita, kuten uskonsuuntaustaan? Onko oikein pyöristellä ja pehmentää totuutta, jos se silti rakentaa lapselle valheellista maailmankuvaa? Entä kannattaako valehdella tunteista, koska lapset vaistoavat tunnetilat jo hyvin pienestä pitäen?

Valehtelu on toisille paljon helpompaa kuin toisille. Myös menneisyys vaikuttaa helppouteen. Jos jokin asia on ollut tietyllä tolalla jo pitkään ja muutos vanhaan on yhtäkkinen, on helppo silti väittää tilannetta samaksi kuin ennen – tunnetila entisen kanssa kun on jo niin tuttu, ja vanhan tyylinen reagointi tulee lähes jo selkäytimestä. Valehtelua tehdään lähes aina myös oman edun takia. Ei haluta menettää jo saavutettua etua tai halutaan lisää omaa hyvää, usein toisten kustannuksella. Olisiko valheettomassa maailmassa kuitenkaan sitten helpompi elää? Vai olisiko asiasta puhumattomuus tai asian välttely hyväksi, jottei tarvisi valehdella? Onko joissakin asioissa parempi vastata asian vierestä kuin suoraan kysymykseen? Tai kuinka moni meistä osaa edes kysyä suoria kysymyksiä, saatika huomata vastataanko itse kysymykseen?

Kalifornian yliopiston psykologian professori Edward Geiselman on opettanut mm. kuulustelutekniikoita ja valheen tunnistusta. American Journal of Forensic Psychiatry –lehdessä huhtikuussa 2011 julkaistussa tutkimuksessa listattiin 10 tyypillisintä valheen merkkiä, ohessa tiivistelmä poliklinikka –sivustolta:

1. Kuulustelutilanteessa valehtelija kertoo yleensä mahdollisimman vähän.

2. Vaikka valehtelija saattaa olla vaitonainen, hän perustelee spontaanisti asioita joista kuulustelija ei edes kysy.

3. Totuutta salaileva toistaa kuulustelijan kysymyksiä saadakseen lisäaikaa vastaamiseen.

4. Valehtelijat tarkkailevat kuulustelijan reaktioita tietääkseen, uskotaanko häntä.

5. Puheen nopeus voi paljastaa vilpillisyyden. Valehtelija ei voi puhua kovin nopeasti, jos tarinaa täytyy keksiä lennosta ja samanaikaisesti tarkkailla kysyjän reaktioita. Kun valhe näyttää menevän läpi, puhe yleensä nopeutuu. Geiselmanin mukaan totuudessa pitäytyvien ei tarvitse muuttaa puheensa tempoa kesken tarinan.

6. Valehtelijat käyttävät usein epätäydellisiä lauseita, eli eivät vastaa kysymykseen loppuun asti.

7. Vilpittömät ihmiset tarkentavan vastauksiaan, jos heiltä kysytään yksityiskohdista. Valehtelijat eivät yleensä anna lisätietoja.

8. Totuudessa pitäytyvät ihmiset saattavat kohdistaa katseensa kysyjästä pois, jos kysymys on vaikea ja vaatii keskittymistä. Valehtelija saattaa vilkaista muualle vain aivan lyhyen hetken ajan, ellei vastaaminen vaadi erityistä ponnistelua.

9. Valehtelija saattaa pitää huuliaan tiukasti yhdessä tai näprätä esimerksiksi hiuksiaan.

10. Valehtelija paljastuu usein viimeistään siinä vaiheessa, kun häntä pyydetään kertomaan tapahtumat takaperin, tapahtumien lopusta alkuun.

Ihmisten eleiden ja reaktioiden tarkastelu, lukeminen ja tunteminen on kiehtovaa. Mutta toisaalta - mitä väliä. Jos joku haluaa antaa valheellisen vaikutelman asioista tai itsestään, mitä sitten. Ehkä valheisiin on syynsä. Sinisilmäisyys ei ole rikos. Mutta se luottamuksen tunne, minkä totaalisen suora ja rehellinen ihminen saa aikaan, se on jotain aivan upeaa. Jos joku ihminen voi olla sinulle täysin auki, kipeänkin avoin ja umpirehellinen ihan kaikessa mitä sanoo, se luo vahvan siteen ihmiseen. Ja se on harvinaista. Ja hyvin hyvin arvokasta.

Hikipediasta hieman huumoria aiheen tiimoilta.