Naisten kanssa

“Nöyrtyminen siihen, että minä olen tehnyt jotain väärää, jota minun tulisi pyytää anteeksi toiselta ihmiseltä, on vastoin inhimillistä luontoamme.”

Mikä siinä anteeksipyytämisessä oikeasti on niin vaikeaa? Jo omista lapsistani huomaan että toisen tyttären on jo luontojaan todella helppo pyytää anteeksi jopa asioita joihin hänellä ei ole osaa eikä arpaa, ja toiselta saa moista sanaa impata viimeiseen asti, eikä se silloinkaan tahdo suusta tulla kuin väkisin, vaikka olisi tössinyt kuinka. Miksi se on niin vastenmielistä joskus? Miksi anteeksi pyytäminen on joskus sanojalleen niin täydellistä nöyryytystä, ettei sitä pysty sanomaan kirveelläkään? Eihän sen sanomisessa menetä mitään, se ei vie paljon energiaa, ei ota aikaa, eikä ole edes äänteellisesti hankala sanoa. Ihmisen arvostus muiden silmissä vain nousee, kunnei tarvi aina olla olevinaan oikeassa, sillä kukaanhan ei ole.

Niin paljon helpommallahan sitä pääsisi, kun reilusti ja suoraan pyytää vain anteeksi, selittelemättä, puolustelematta – katsomalla toista vilpittömästi silmiin ja sanomalla pelkästään reilusti yhden pienen sanan ”anteeksi”, ja vaikenemalla (!) sen jälkeen. Jättämällä selitykset ja puolustelut kokonaan pois, oli sitten enemmän tai vähemmän syyllinen tapahtumiin. Syyllisyyden määrän mittaamisella tai arvioimisellahan ei ole minkäänlaista merkitystä, jos toinen on suuttunut. Tämä pätee erityisesti naisten kanssa riitelyyn. Näin taannoin sivustakatsojana loistavan esimerkin tästä ns. ”yhden sanan riidasta”. Riita tyrehtyi täysin ennen kuin kerkesi alkaakaan, naisen suuttumus haihtui hänen puhistuaan ilman vastapuhisijaa hetken ja tilanne rauhottui, kun riidan sosiaalisesti lahjakas miesosapuoli osasi ottaa tilanteen haltuunsa älykkäästi yhden sanan riitelyn tekniikalla – lienee riidellyt ansiokkaasti naisten kanssa aikaisemminkin. Koska kaikkihan meistä joskus hölmöilee, ajattelemattomuuttaan jättää jotain tärkeää tekemättä ja sanomatta, tai joskus unohtaa ajatella tekemisensä ohessa myös sitä lähimmäistään itsensä lisäksi.

Pyytäkää anteeksi ihmiset, heti, suoraan, kiertelemättä, pakenematta, piiloutumatta, teeskentelemättä että asiat olisivatkin hyvin. Muuten asiat jää hautumaan, etenkin sen naisen mieleen, eikä niistä päästä koskaan yli, pelkästään miehen oletuksella että ”asiahan on jo käsitelty”. Naisen mielessä asiat ovat käsittelemättä niin kauan kunnes tämä maaginen sana kuuluu vilpittömästi (!) toisen tai vaikka molempien suusta. Niin kauan ne käsittelemättömät asiat mielen sopukoissa painavat ja murentavat arjen onnea, tahtomattaan, salakavalasti, hitaasti ja joskus lopullisesti.

Elämä voisi olla paljon onnellisempaa, jos uskaltaisimme luopua ainaisen oikeassa olemisen velvoitteesta.