Näköalattomuutta

Kun tässä jonkin aikaa olen päässyt seuraamaan näitä työnhakumarkkinoita vähän lähempää, niin ihan harmittaa joidenkin rekrytoijien ja haastattelijoiden touhut. Lähinnä niiden työntekijää vailla olevien yritysten puolesta. Niin paljon on tullut vastaan hukattuja mahdollisuuksia, niin itselle kuin ystävillenikin. Tässäpä muutamia koostettuja oppeja näin työnhakijoiden silmin.

Ensinnäkin - vaikka kuinka kaupungin työttömyysaste hipuisi jo 15 prosenttia, ei silti ole työnantajan markkinat. Ei koskaan ole. Rekrytointia ei saa tehdä vasemmalla kädellä vähätellen, ylimielisesti eikä pöyhkeillen. Eteenkään, jos haetaan kunnon ammattilaista, eikä vain mitä tahansa orjaa. Hyvät ammattitaitoiset työntekijät eivät ala kerjuulle, eivätkä myy osaamistaan alennusmyynneissä. Jos yritys hakee jämäkkää, vastuullista ja tehokasta ammattilaista riveihinsä, ei haastattelijana vaan voi olla mikään aloittelija märkine korvantaustoineen; mutta ei myöskään johtaja, joka ajattelee ottavansa rekrytoinnista vain sulan hattuunsa, noinniinkuin ohimennen. Haastatteluissahan arvioidaan aina myös sitä pöydän toista puolta. Aikatauluista tai luvatusta viestittelystä ei lipsu myöskään työnantajapuoli, vaan asiat etenee sovitusti ja hallitusti.

Vai mitä mielestänne kertoo yrityksestään VP-tason rekrytoija, joka vain katoaa, eikä haastattelun jälkeen vastaa viesteihin eikä soittopyyntöihin? Tai kontakti, joka lupaa katteettomasti ottaa yhteyttä, mutta vaihtaakin yllättäen itse firmaa ilmoittamatta rekrytointia jatkavasta seuraajastaan? Tai yksikönjohtaja, joka jo sopii suullisesti töiden aloitusajankohdasta tehdenkin viikon päästä oharit, palkatenkin jonkun halvemman? Puhumattakaan näistä klassisista tapauksista, jotka ovat haastatteluissa kiinnittäneet huomionsa johonkin aivan muuhun kuin haastateltavan puheeseen.

Toiseksi, on suoranaista mielikuvituksen puutetta palkata perinteiseen, pitkään alalla toimineeseen firmaan uusi resurssi aina vain samalta toimialalta tai jopa ainoastaan talon sisältä. Uudet silmät, ihan eri liiketoimintaympäristöstä, voisivat tuoda ihan huikeita ideoita ja uutta energiaa prosesseihin -niihin jotka "aina on tehty näin". Joskus on hyvä herätellä ja kyseenalaistaa. Raikastamiselle pitäisi vain myös uskaltaa antaa sitten se mahdollisuus.

Kunnioitus pitää ansaita molemmin puolin. Jos yritys haluaa, että työntekijä sitoutuu riveihinsä pidemmäksi aikaa, on kai syytä nähdä vähän vaivaa sekä yrityksen arvojen mielikuvamarkkinointiin, että potentiaalisen työntekijän arvostamiseen - eikä pelkästään osaamisen kyseenalaistamiseen. Eihän kukaan halua myydä aikaansa vähättelevälle kumppanille? Käsittämätöntä, miten huolettomasti näinkin tärkeään brändimainontaan, kuten rekrytointiin, joissakin yrityksissä edelleen suhtaudutaan. Eteenkin näinä päivinä, kun digikellot väistämättä kuuluvat kauemmas kuin koskaan ennen.

Onneksi on myös erinomaisia esimerkkejä hyvin hoidetuista rekrytoinneista. Kyllähän se työnhakijallekin kuuluisi haastattelussa tulla sellainen olo, että minut tuonne halutaan ja minun ammattitaidollani on firmalle jotain merkitystä. Eteenkin keskijohdossa töihin kun kuitenkin mennään olemaan hyödyllinen, ei vain kuluttamaan aikaa rahapalkkaa vastaan.

Ensivaikutelma ei useinkaan petä. Kumminkaan päin. Ja hyvätasoiseen ihastuu vain toinen samanmoinen.


Kommentit

  1. Ehkä kuitenkin on hyvä muistaa, että työnantaja, haastattelija, tuntee yrityksensä tarpeen, liiketoiminnan tarpeet ja asiakkaansa parhaiten työhaastattelussa. Haastateltavalla on hyvä olla ylpeyttä omasta osaamisestaan, mutta vieläkin enemmän nöyryyttä oppia lisää. Ehkäpä ihan kaikkiin työpaikkoihin Nokia osaamisella ei olekaan lisäarvoa? Voisiko siitä olla joskus jopa haittaa? Onko osaamisesi liian suppea tai sitä on vaikea myydä? Itse olen aina haastatteluissa arvioinut vain itseäni - joko olen väärässä paikassa väärään aikaan tai osaamiseni ei tuo parasta lisäarvoa hakevalle yritykselle. Haastattelijan syyttäminen on mielestäni outoa, asetat itsesi liian korkealle jalustalle.

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti! Keskusteluissahan nimenomaan arvioidaan yhteistyön mahdollisuutta molemmilta puolilta, eikä voi olettaa että osaaminen aina sopii tehtävään. Kritisoinkin nimenomaan näitä työnantajapuolen edustajia, jotka eivät edes vaivaudu peruskohteliaisuuteen. Esimerkiksi ilmoittamaan sovitussa ajassa "ei kiitos" (ks. kappale #3).

    Toisekseen - en puhu nyt pelkästään nokialaisista työnhakijoista. Sattuneesta syystä olen keskustellut rekrytointikokemuksista myös muita aloja edustavien ystävieni kanssa. Eivätkä ne muidenkaan esimerkit aina kovin rapoisia ole olleet. Toki suurin osa toimii näissäkin vallan esimerkillisesti.

    Täältäkin löytyy vastaavanlaista kokemusta:
    http://commuuni.fi/tyohaastateltavan-tunnustuksia/

    Peräänkuulutan siis vain huolellista valmistautumista molemminpuolin. Yritykset menettävät valtavan hyvän mielikuvamarkkinoinnin mahdollisuuden, jos vähättelevät rekrykontaktoinnin merkitystä.

    VastaaPoista
  3. Niin ja jotta haastatteluihin edes pääsee, tässä aika mainio opastus sen hakemuksen suhteen:

    http://www.therecruiterslounge.com/2013/04/04/this-is-why-your-resume-was-rejected/

    VastaaPoista
  4. asiaa. brändäyksen ensimmäisiä periaatteita on, että hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. maalaisjärkeä, haloo!

    VastaaPoista
  5. Hyviä pointteja! Muutaman kuukauden aktiivisemmin työnhakijana työmarkkinoilla olleena olen aidosti ihmetellyt miten niin monessa yrityksessä rekrytointi on lapsen kengissä - jopa sellaisissa joissa sen olettaisi olevan hanskassa. Ja aivan liian usein avoimesta tehtävästä lisätietoja on antamassa joku, joka siitä työstä ei osaa kertoa tai sitten ei olla valmistauduttu etukäteen - ihan kuten mainitsit! Yhdessä haastattelussa haastattelijoista puuttui se, joka oisi tullut esimiehekseni ja mikä huvittavinta, niin hän oli se joka soitti minulle ja kertoi että en ollut tullut valituksi, mutta että haluaisinko kysyä jotain... no olisin halunnut kysyä paljonkin siitä haastattelutilanteesta, mutta vähän hankalaa kun hän ei itse ollut haastattelussa paikalla?

    VastaaPoista
  6. Olen samaa mieltä ensimmäisen kirjoittajan kanssa tuosta jalustalle asettumisesta. Suorastaan vastenmielisen alentuvaa itsensä korostamista erottaa itsensä "tavallisesta orjasta", joita kuitenkin suurin osa Suomen työtätekevästä ja -hakevasta väestöstä on. En lainkaan ihmettele työnantajaa,joka ei halua yhteisöönsä noinkin egosentristä persoonaa kuin kirjoittaja vaikuttaisi tekstiensä pohjalla olevan.
    Kirjoittajan kuvaama "kohtelu" on kuitenkin aivan tavanomaista työnhakumarkkinoilla.
    Jos jokainen "orja" vetäisisi herneen palkoineen nenäänsä siitä ettei häntä lähtökohtaisesti jo haastattelussa erityiskohdella, saisi aika moni toimi odotella tekijäänsä.
    Onneksi näille elitisteille kuitenkin tuntuu löytyvän omat leikkikenttänsä. "Tavalliset orjat" tekevät oikeat työt ja pyörittävät isoa pyörää, jotta näille itseään korostaville pelleillekin olisi oma paikkansa yhteiskunnassa.
    Kirjoittaja on kertomansa mukaan saanut viettää taloudellisesti riippumatonta itsensä etsiskelyn aikaa "in between jobs", kuten työttömyyttään voi hienommin kuvata. Eipä sieltä näyttäisi korulauseista huolimatta löytyneen muuta kuin pelkkää silkkoa sisältä. Kivaahan se lienee ollut käydä laiskana, keskellä päivää maitokaupassa jonkun "orjan" kassalla ihmetelemässä tavallisen ihmisen elämää. Kultaisella kädenpuristuksella on hienoa nauttia yhteiskunnan "orjien" tarjoamista palveluista ja jeesustella hidastamisella.
    Vähintäänkin puistattavaa.

    VastaaPoista
  7. Hyvä anonyymi,
    onko se, että huono kohtelu on mielestäsi tavanomaista, mikään puolustus?

    En toki hae erityiskohtelua, vaan normaaleja käytöstapoja. Kaikille. Palkkatasoon katsomatta. Onko se elitismiä?

    Ja se, että pystyin myös nauttimaan työttömyydestäni hengähdystaukona, lienee ensisijaisesti asennoitumiskysymys. Kaikillehan sen hetken tauon soisi oravanpyörään. Työttömyyteni oli onnenpotku, täysin häpeämättömästi sen myönnän.

    Tähän lopuksi voisin kommentoida, että puolillaan vettä täynnä olevan lasin voi nähdä aina myös täytenä. Onhan se loppuosa myös täynnä ilmaa :)

    Iloa päiviisi!


    VastaaPoista
  8. No huhhuh, mitä kommentteja. Voiko oikeasti olla näin ,että ihmiset ovat valmiita lakki kädessä sietämään ihan mitä vaan saadakseen töitä ja vielä kritisoivat asian kyseenalaistajaa. Ei hyvä.

    Itse lähden siitä, että olen ylpeä ammattitaidostani ja kunnioitan muiden ammattitaitoa. Oletan siis HR ihmisen olevan ammattitaitoinen ja osaavan myös viestinnän alkeet. Hakiessani töitä, olen monasti törmännyt juuri tuohon tilanteeseen, että hakemuksiin ei saa mitään vastauksia, tai haastattelun jälkeen ei kuulu enää yhtään mitään. Valitettavaa firman kannalta, sillä tämä toimintamalli kertoo paljon firman tavasta toimia muutenkin.

    Keskustelua vääristää selvästi asenne Nokian työntekijöitä kohtaan. Niinhän se on, että kateus voittaa kiimankin. Ihmisillä on niin vähän tietoa ja kamalasti luuloja noista ns. " kultaisista kädenpuristuksista ".

    VastaaPoista
  9. "Eteenkin keskijohdossa töihin kun kuitenkin mennään olemaan hyödyllinen, ei vain kuluttamaan aikaa rahapalkkaa vastaan." .... eipä näinkin valaisevan asenteelliseen mielipiteeseen lie lisättävää. Olisi mielenkiintoista nähdä "keskijohdon" elinkaari ilman niitä "alemman tason" rahapalkkaa vastaan aikaansa kuluttavia turhakkeita.

    VastaaPoista
  10. Meneeköhän anonyymilla tässä debatissa vähän puurot ja vellit sekaisin ? Tekstihän käsitteli työn tarjoamisen ja hakemisen haasteita ja molemmilla osapuolilla olevia toiveita ja odotuksia. Jokainen työnhakija yrittää toki maksimoida korvauksen, jolla myy aikansa työnantajalle. Ja jokainen työnantaja taas yrittää saada yritykseen mahdollisimman sopivia ja päteviä työntekijöitä. Ja sitä rajapintaa kuljettaessa olisi hyvä osata joskus tarkastella asioita vähän vaikka boxin ulkopuolelta....

    VastaaPoista
  11. Täyttä asiaa koko kirjoitus, jossa kiteytetään rekrytoinnin ongelmat työnhakijan näkökulmasta. Mitä ilmeisemmin perusongelma on se, että tällä hetkellä on vapailla markkinoilla paljon osaavia työnhakijoita, mikä mahdollistaa nykyisenlaisen rekrytointikäytännön. Toisaalta vähäisistä työpaikoista taistellaan rajusti. Itse olen törmännyt täysin vastaanvanlaisiin ongelmiin töitä hakiessani. Olenko liian vanha työnhakija ja ehkä liian koulutettu ja kokenut työntekijä tiettyihin työtehtäviin, koska olen yli nelikymppinen ja minulla on tutkinnot sekä tekulta että yliopistolta? Tätä olen miettinyt paljon viime aikoina. Tuntuu siltä, että minut "raakataan ulos" näiden syiden takia jo heti kättelyssä, koska edes haastattelukutsuja ei pahemmin ole tullut. Onneksi tilanteeni on sellainen, että se mahdollistaa kouluttautumisen uusiin työtehtäviin Nokian alihankkijan roolista. IT-alan työtilanne Oulussa on surkea, eikä se ainakaan tule paranemaan. Miten Oulu aikoo selvitä nykyisestä tialnteesta? Se jää nähtäväksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit