Viisikymmentä ja risat

Ei muuten taida olla montaa yli viisikymppisen blogia. Vai olenko väärässä?

Edellisestä omasta postauksestani taitaa olla kuutisen vuotta. Voi tytöt, kuinka aika rientää kun on mukavaa! Ja voihan pojat, kuinka onkaan tapahtunut tässä välillä. Ihania, sykähdyttäviä, tervehdyttäviä asioita! Ja paskoja, tyhmiä ja kohtuuttomia asioita. 

Voisinkin siis herätellä tämän foorumin uudestaan nyt henkiin. Mistä haluaisitte kuulla? 

Tässä kuuden vuoden aikana olen vaihtanut työpaikkaa ja työtehtäviä kolmesti. Olen kohdannut melkoista sovinismia ja vähättelyä, oman hännän nostamista, omien etujen ajamista, idiotismia ja suoranaista kiusaamista. Minulle on mm. töissä sanottu, että näytän nurkassa istuessani ihan uitetulta koiralta. Tämä tuli toimitusjohtajan suusta kun olin keskittynyt kirjoittamaan yritystiedotetta. Noniin, vallan reipasta ja eteenkin asiallista, eikö totta?

Olen kohdannut myös loistavia ammattilaisia ja sydämellisiä alansa huippuja. Kiehtovia työtehtäviä sekä hienoja onnistumisia ja omistautumisia. Niistäkin voisi kirjoittaa vaikka kirjan! On koukuttavaa seurata oman alansa huippuja, ihan sama missä tehtävissä! Viimeksi ihailin taloni edessä kivetysten asentajia. Kuinka arvokasta onkaan, että sellainenkin taito vielä on, ja kaupungillla halu tehdä jotain suuremman vaivan ja rahan kautta. Koska arvokkuus ja perinne.

Ja oi, rakkaudesta voisin kirjoittaa myös romaanin. Äärimmäisestä kunnioituksesta ja siitä oikean ihmisen tuoksusta. Olen elävä esimerkki siitä, että rakkaus ei todellakaan katso ikää - se voi yllättää sinutkin koska vain. Ja se, jos mikä, on timangia ja kultaa.

Mitäs muita mielenkiintoisia aiheita sitä olisi? Politiikan, rasismin, covidin ja sotien ulkopuolelta? Vai uskaltaako sitä enää kirjoittaa mitään ilman että uhataan jo ties millä? Melko hurjaksi on nimittäin maailman meno tässä kuudessakin vuodessa muuttunut. On ollut mullistuksia varmaan enemmän kuin 50 edellisen vuoden aikana. Että melkomoisessa karusellissa me kaikki ollaan tässä oltu. Toivottaisiinko seesteisyyttä ja rauhaa seuraavaksi? Tai aikaa, jossa pääministerin lenkkiasu oli suurimman kohun aihe? 

Noh, katsotaan mihin tämä blogi jatkossa taipuu. Nivelet ja aivorusinat vertyivätkin jo hieman!

Be well.