Tarja pääsee taivaaseen

Muistatteko sen lempiaineen koulussa, minkä tunneille oli aina kiva mennä? Open kanssa synkkasi ja opetusta seurasi mielellään, korvat höröllä. Läksytkään eivät haitanneet ihan hirveästi, koska niitä teki ihan muuta maailmaa huomaamatta, jopa yli pyydetyn määrän. Aine, jossa ahaa-elämykset kruunasivat mielihyvän, jonka kotitehtävistä tuli poikkeuksetta hyvä mieli.

Minä jätin nämä mukavan aineen tehtävät aina viimeiseksi. Oikein odotin, että pääsen ratkaisemaan arvoituksia ja hoksaamaan asioita. Oppimaan lisää. Minulle matematiikka oli aina se helpoin aine, josta selviydyin pienimmällä vaivalla. Eihän siinä tarvitse edes lukea tolkuttomia määriä sivuja tai muistaa ulkoa paljoa asioita. Riittää kun oppii ne perusperiaatteet hyvin. Muu kulkee päässä mukana ihan itsestään. Loogista ajattelua kun on sen opittuaan vähän hankala unohtaa.

Liekkö se vaivan minimointia vai elämän optimointia, että päätin valmistuakin sovelletun matematiikan laitokselta. Ilman pienintäkään aikomusta esimerkiksi opettaa kyseistä ainetta koulussa. Nuoren vankkumattomalla tulevaisuudenuskolla ajattelin, että tutkinnolla on joka tapauksessa väliä. Ja niinpä on ollutkin.

Työelämässä olen poikkeuksetta hyötynyt systemaattisen analysoinnin ja jäsentelyn perusperiaatteista hoitaessani tuotehallinnan ja markkinoinnin tehtäviä. Looginen johdonmukaisuus ja kriittinen ajattelu saa valitsemaan vaihtoehdoista parhaan ja luotsaamaan laivaa oikeaan suuntaan. Projektihallinnassa oleellisia vahvuuksia ovat pitkäjänteisyys, kurinalaisuus ja keskittymiskyky. Matematiikan opettamia taitoja kaikki. Jonkunasteinen taloushallinnonkaan ymmärtäminen ei ole niin työ- kuin siviilielämässäkään pahitteeksi, ymmärtääpähän toimarin ja talousjohtajankin keskusteluista jotain, ehkäpä sitä hallitustakin joskus.

Eikä nykyvempeleidenkään keskellä selviä ilman pientä sisäistä datanörttiä. Aina ei kerkiä odottamaan että lapsetkaan kaikkea opettaa. Matemaattinen yleissivistys antaa joka tapauksessa huomattavasti vapautta ja elämänhallintaa lisää, kun kaikkien arkipäiväistenkään ongelmien ratkomisia ei tarvi aina ulkoistaa tai alihankkia.

Ja sitten se kysymys: Miksi Tarja pääsee taivaaseen? Deduktiivisen päättelyn esimerkin mukaisesti:

1. Kiltit tytöt pääsee taivaaseen, punapäät minne vain. 
2. Tarja on kiltti tyttö. 
3. Tarja pääsee taivaaseen.

Päättely ja ajattelu on ihmisen perustarpeita, osa filosofiankin muotoa. Eikä ilman ajattelua enää nykymaailmassa tahdo oikein pärjätä. Lukekaa siis matikkaa. Siitä saattaa olla yllättävääkin hyötyä tulevaisuuteen. Kaikki eivät yllä ministeriksi asti ilman sitä. Ja vaikkei ihan ministeriksi aikoisikaan, oppii ainakin olemaan täsmällinen, tunnollinen ja tarkka. Ei hullumpia taitoja nämäkään.

Tsemppiä tuleville ylioppilaille kirjoituksiin - kirjoittakaahan myös se matikka!