Dippaadii

Mikään ei ole niin mukava kuin insinööri. Paitsi diplomi-insinööri.

Tämä porukka on kyllä saanut puhuttua minut puolelleen. Hulvatonta sakkia, jos vain tulkitsee heitä joskus vähän rivienkin välistä. Ääneen sanomattomat kannattaa ehkä silloin tällöin ajatella ääneensanotuiksi. Ja kun tarvitaan miettimisrauha, on parempi olla hiljaa. Aina välillä. Tämä suoraviivainen harmonia kuitenkin rikkoontuu, kun mukaan tulee humanisti, luonnontieteilijä ja taiteilija. Eikä mikään olekaan enää kuten ennen... ainakaan se hiljaisuus.

Me hulisijat ja pölisijäthän ollaan aina varmoja siitä, että pohjimmiltaan se DI on kuitenkin salaa tyytyväinen siihen, että joku ravistaa pakkaa, tarkentaa speksiä ja pöllyyttää vähän ilmaakin. Parhaimmillaan juuri entterin painamisen jälkeen, diplomi-insinöörin kestoilon lähteeksi. Koska siitähän se DI:n työkin iteroituu. Ehkä. Pitkittyy ainakin, jollei muuta. Ja humanisoituu hieman, kenties. Tai ehkä ne tiukimmat koodinpätkät ja viimetingan leiskamuutokset kirkastavatkin ajatusta seuraavaan projektiin? Ainakin joko välttämään tai karttamaan moiset poikkitieteelliset speksaajat kaukaa. Pinnakin siinä kasvaa, ja sehän ei voi olla pahaksi, eihän?

Varhaisimpia insinöörimäisiä muistojani taitaa olla erään nuorukaisen kommentti hiusten kasvatukseen. Tyttöporukalla kerran mietittiin ääneen, miten saisi pidemmät hiukset ja sen ikuisen hiustenkasvatusprojektin nopeutumaan. Sivukorvalla puheitamme kuunnelleen rokkitukkapojan kommentti nasahti siihen aika nopsaan: “Älkää käykö kampaajalla leikkaamassa niitä". Ympärillemme laskeutui syvä hiljaisuus. Niin. Olen varma, että poika oli tulevaisuuden DI. Jokatapauksessa kommentti jätti lähtemättömän jäljen.

Insinööri ei myöskään hymiövittuile. Se sanoo suoraan…siinä mitään hymiöitä silloin tarvita, jos joku asia kismittää. Se paukauttaa paineet ulos, etsii vaihtoehtoisen ratkaisun ja menee eteenpäin. Helppoa. Ja niin sydämellistä. Eipähän tarvi miettiä kaksoismerkityksiä, ristiriitaisia viestejä tai mitäsenytoikeastitarkoittaa -asioita. Kun ne tulee sieltä ihan peittelemättä. Eihän sellaiseen suoruuteen voi kuin rakastua.

Insinööri on myös mestari plänäämään. Siihen on ihan omat ceprotaulunsakin keksitty, erivärisin lappusin, päivien väripilkuin. Asiat suunnitellaan, aikataulutetaan ja sitten mennään tavoitteita kohti. Ja aina on myös plan B. Eihän mitään muuten saavutakaan, jos vain leijuu päivä kerrallaan. Silloin jää kyllä unelmat ja erityishienot saavuttamatta. Kun suunnitelmat laitetaan paperille, ne on helpompi myös hahmottaa. Kun aktiivisesti ajattelee niitä asioita mitä haluaa, ne tuppaa saamaan. Mitä ihanaa ennakoitavuutta, eikä mitään juupaseipäseiku -sahaamista.

Insinöörillä on myös kanttia olla mies, joka aukoo naiselle ovia, on kohtelias, pelastaa piuhakaaoksesta, sekä kantaa painavat asiat ihan pyytämättä. Liekkö äijien keskellä teekkaririennoissaan oppinut, että niitä harvoja kiltansa naisia kannattaa pitää kuin kukkaa kämmenellä. Muuten jää ilman. Kiltti mies, joka peruspessimistinäkin on vallan hymyilevä tapaus.

Nyt, hyvä insinööri, dipalla tai ilman, tätä illuusiota ei sitten saa rikkoa, eihän :)
Ihan parasta jengiä.