Hiljainen ase

Tällaisella hölpöttäjällä on kestänyt ihan mahdottoman kauan aikaa huomata tällainenkin käyttämätön mahdollisuus, kuin hiljaisuus. Sehän on ihan mielettömän voimakas ase, johon on ihan turkaisen hankalaa saada minkäänlaista otetta. Toinen vetää suun suppuun, kääntyy kannoillaan, katoaa tai vaikenee totaalisesti, niin minkä sille mahtaa? Ei puhu. Ei joko halua tai uskalla puhua. Tai osoittaa mieltään rankemman kautta. Tai on vain niin avuton tilanteen suhteen, ettei löydä sanoja solmun purkuun. Sitten otetaan omaehtoinen aikalisä, kunnei ole argumentteja millä asiaa veisi puhumalla eteenpäin, tai jos pelätään niitä vastauksia. Verbaliikka ei riitä asian hallitsemiseen enää tahtomallaan tavalla. Tulee se kylmä rinki -olo, että tilanne luisuu mahdottomaan, pois omasta kontrollista.

Mököttäminen ja totaalivaikeneminenhan ovat ihan massiivista vallankäyttöä, jotka eivät kyllä ratkea mihinkään suuntaan vain niitä jatkamalla. Eikä ratkaisua löydy kyllä sitten silläkään, että tilanne muka ikäänkuin vain raukeaa omaan mahdottomuuteensa. Kun on vain pakko "nöyrtyä" puhumaan, kun arki siihen väistämättä pakottaa. Siennehän ne kaikki jää sitten vain muhimaan, odottamaan ulospääsyään vielä rankemman kautta.

Sitten on tämä toinen kuppikunta, joka harrastaa tietoista puhumattomuutta, josta puuttuu se mököttämisen teatraalisuus. Napataan vain suu kiinni. Massiivijumi, big time. Siinä sitä sitten ollaan, kunnei muuta voida. Vetäydytään kuoreen, suljetaan toinen elämästä pois. Sehän on sama eläimillä - kunnei kuulu joukkoon, näivettyy. Kostoa ja rankaisua rankemman kanssa.

Sehän on selvää, ettei toisen naama aina huvita. Mutta voisiko temppuilun ja sarvien kalistelun hoitaa hieman aikuismaisemminkin? Antaa tulistuessaan vaikka aikalisä sanomalla, että se vastapuolen vino naamataulu vain nyt nyppii niin rankasti, että haluan olla hetken yksin - puhutaan huomenna. Sihistään vaikka hampaiden välistä se aikataulu, milloin arvioidaan molluskojen laskeutuneen sen verran, että kehtaa taas näyttäytyä kasvotusten. Kellutaan tilanteessa määrällinen aika, jolloin on helpompi hahmottaa tulevaisuuden sopuhetki.

Ja sitäpaitsi - ainahan voi draamahetken tullessa lohduttautua sillä, että sellaisen kanssa ei riitele, josta ei välitä. Niin kauan kuin on riitaa, on rakkautta. Sillä rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Eli, rakkaat riitelijät: seuraavan riidan tullessa suosittelen huikkaamaan tappelukaverillenne lopuksi, että puhun sinulle huomenna kello kolme lisää. Sillä sehän on jo puoli sopua, ettei tapella hiljaisilla aseilla.