Kevään kipinöintiä

Tällä viikolla olen taas oppinut jotain lisää itsestäni. It’s about time, sanoisin. Tämä tulisielu on taas räiskynyt ympärilleen salamoita siihen tahtiin, ettei paremmasta väliä. Muutama asia on ottanut viimepäivinä niin pattiin, että aloin jo itsekin ihmetellä mikä saa minut näin kimmastumaan. Temperamenttini vahvuuden olen saanut kuulla kyllä aikaisemminkin. Aikoinaan eräs tarpeeksi läheinen ja rakas työystäväni uskaltautui ihan ääneen sanomaan, että Heinistä kyllä huomaa kymmenen metrin päähän, milloin on huono päivä – työhuoneeseen ei silloin suljetun oven taakse ole pahemmin kenelläkään asiaa, ainakaan kovin vähäpätöisestä syystä. Minulla kun se tunneskaalakumppari on singutettu hieman pinkeämmäksi kuin muilla – mittaa löytyy molemmista päistä kilometrin normimittaa enemmän. Itse koen luonteen läpinäkyvyyden kuitenkin suhteellisen helpoksi kanssaihmisille. On kai se äärettömän paljon helpompaa tulla toimeen ihmisen kanssa, josta näkee heti päälle päin millä tuulella hän on. Hankalampi itsenikin on tulkita ihmistä, joka kyräilee vain kulman takana ja kasvotusten sinnittelee naamarinsa kanssa viimeiseen asti.

Aloin miettimään syitä ja seurauksia tälle salamoinnille vähän lähemmin. Kestän kyllä kaikenlaista puhetta ja vastoinkäymistä hyvinkin paljon. Oudoilta ja tuntemattomilta ihmisiltä saa tulla vaikka mitä kuraa niskaan, eikä se tunnu oikeastaan juuri missään. Korkeintaan otan hieman opikseni. Mutta silloin kun asia on sydämen asia, se joko koskee rakkaitani tai heidän kohteluaan, tai kun kurjat sanat lausuu ihminen, jonka kanssa olen todella läheinen ja ilman suojakilpeä, silloin reaktio on ihan välitön. Silloin kipinöin suoraan selkärangasta ja lujaa, enkä juurikaan kykene hillitsemään itseäni myrskyn silmässä. Silloin asia menee välittömästi ytimeen ja valtaa koko verenkierron. Ajatus kiertää vain kipeän ympärillä ja vaatii todella kovia ponnisteluja saada arki hoidettua verenpaineesta huolimatta. Ihmisen läheisyyden mitta tuleekin näin helposti näytettyä toteen – mitä tulisemmin kivahdan, sitä tärkeämpi minulle olet.

Temperamenttipiirteisiin liittyvät vahvasti myös erilaiset tasot ihmisten aktivisuudessa, sosiaalisuudessa, joustavuudessa, sekä sopeutumis- ja keskittymiskyvyissä. Pysyviä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, joita on vaikea mennä radikaalisti muuttamaan, vaan ne ovat kuin persoonallisuuden biologista pohjaa. Esimerkiksi stressitilanteiden ja ahdistuksen sieto seuraavat vahvasti temperamenttisuuden asteita. Tulisella tappuralla on todennäköisesti siis myös kovempi stressinsietokyky. Toisen stressitilanteet voivat salamasanterille olla vain kaivattua elämän suolaa, haasteita mitkä pitää selättää. Oheinen tutkimus toteaa temperamenttipiirteiden yhteyden myös fysiologiaan: hyvä stressinsietokyky vähentäisi siis myös somaattisen sairastumisen uhkaa? Ilmankos en ole koskaan sairas, vaikka kuinka toivoisin voivani jäädä edes kerran vuodessa punkan pohjalle vain makaamaan, hyvällä kuumeen suomalla omatunnolla! Mutta uskon kyllä että rajansa on jokaisella – korkean lasin ylitulviminen voinee johtaakin sitten ihan rankkaan tiputukseen, eikä siitä sitten enää selviäkään pelkällä kausi-influenssalla.

Tutkimuksen mukaan stressin kannalta keskeisiksi temperamenttipiirteiksi ovat aikuisilla osoittautuneet myös positiivinen ja negatiivinen emotionaalisuus: ”Positiivisen emotionaalisuuden hermostollinen perusta on aivojen käyttäytymisen lähestymisjärjestelmässä, jonka aktivoituminen koetaan positiivisina tunteina kuten iloisuutena ja toiveikkuutena. Järjestelmän voimakkaseen perittyyn herkkyyteen liittyy toiminnan impulsiivisuus ja monotonisuuden välttäminen.” Täällähän nämä luonteenpiirteet ovat taas niin selvällä suomenkielellä kuin voi. Tämä rasittavuuteen asti hymyily ja yltiöpositiivisuus, supersitkeys ja usko aina vain parempaan, perhanan periksiantamattomuus ja yllytyshulluus ovat siis ihan dna:ssani kiinni. Hyvinä päivinä säteilen positiivista virtaa ympärilleni kauhakaupalla, mutta joskus se loputon energian jakaminen vie voimat minultakin. Joskus voisi olla syytä luovuttaa hieman aikaisemmin asioissa, joihin ei vain ole tarpeeksi muutosvaltaa.

”Impulsiiviset ja monotonisuutta välttävät henkilöt kokevat tapahtumattomuuden muita henkilöitä suurempana stressin lähteenä.” Onneksi siis on taas pyhienkin ajaksi paljon puuhaa ja tekemistä, ihmissuhteissani haasteita, töissäkin töitä enemmän kuin laki sallii ja paljon mielenpäällä – en pääse stressaantumaan liiaksi. Koirakin oksensi aamulla ja päivän palaset menivät uusiksi. Nämäkin tapahtumat kai pelastivat taas mielenterveyteni yhdeksi päiväksi.

Anteeksi hulluuteni ja hyvää lomaa itsekullekin!