Sfääreistä näkee kirkkaammin?

Olin kuuntelemassa tällä viikolla Huippufoorumin seminaaria globaalin liiketoiminnan haasteista ja menestystekijöistä. Itseäni viisaampia ihmisiä, joiden älykkyys ja energiat ovat riittäneet merkittäviin suorituksiin yritysmaailmassa. Lahjakkaita yritysjohtajia, joilla on suotuisat geenit, kova motivaatio menestyä, työintoa pitkiin päiviin ja vähän onneakin mukana.

Yksi mikä hyvin menestyneitä yritysjohtajia usein yhdistää, on erinomainen kyky asioiden maadoittamiseen käytännön tekemisen tasolle. On ihan silmiinpistävää, kuinka keskijohdon urapyrkyrit usein puhuvat suu vaahdossa juuri eilen omaksuttuja snobbailutermejä, pyörittävät strategiat synonyymisolmuihin ja vouhkaavat ympäriinsä asioista, joita eivät ehkä itsekään ihan ymmärrä tai allekirjoita. Korkein johto sen sijaan puhuu asioista ihan maalaisjärkeen käyvillä periaatteilla. Ei briljeerata vaikeaselkoisilla teorioilla, vaan vedetään tekemisen logiikka ihan peruspilareista. Asioista mitkä ääneen sanottuina tuntuu siltä, että kenen tahansa ne olisi pitänyt huomata.

Mutta siinäpä se taito juuri onkin. Tätä punaisen langan pikselitarkkuutta yhdistettynä pettämättömään suuntavaistoon, kehittyneeseen ilmapiirinenään ja taitavaan maalaisjärjen käyttöön ei kaikilla ole. Parhaimmilla johtajilla on ilmiömäinen kyky pitää perimmäiset tavoitteet kirkkaina, vaikka minkälaisessa kaaoksessa, infoähkyssä ja häiriösignaalien metelissä.

Tärkein henkilöstöä yritykseen sitouttava asia jäi seminaarista erityisesti mieleeni: luottamus. Kuinka kaiken liiketoiminnan mahdollistava tekemisen ilmapiiri ja työhyvinvointi perustuu ennen kaikkea aina luottamukseen. Sovellettavissa niin globaaleihin suuryrityksiin, PK-yrityksiin, kuin parisuhdeyritykseenkin nimeltä avioliitto. Jos luottamuspohja rapautuu, on huipun vajoaminen vääjäämätöntä. Luottamuksen kivijalkaa on myös hyvin vaikea mennä enää korjaamaan, kun talo on jo painolastina päällä. Yksinkertaisia asioita, jotka arjessa helposti unohtuu, mutta niin tosia.

Ihmisiä ei myöskään ohjata käskemällä. Jos toiselta vaadittu tekeminen ei vaan ota tuulta alleen useista yrityksistä huolimatta, on ehkä syytä katsoa peiliin ja miettiä miten omaa kommunikointiaan voisi muuttaa. Yritysjohtajakaan ei motivoi alaisiaan käskyttämällä, vaan saamalla ihmiset itse uskomaan asiaan, haluamaan sitä itse. Näkemään toiminnan hyödyn. Sama on taas vedettävissä kotioloihin, kuten oheinen sarjakuvablogi riemastuttavasti havainnollistaa ...omat lapsethan ovat paras eriluonteisten ihmisten johtamiskoulu mitä on.

Yritysmaailman, perheen ja parisuhteen oppeja on muutenkin erittäin mielenkiintoista vertailla, ja teenkin sitä usein. Hyvin mielenkiintoisia yhtymäkohtia löytyy yllättävistäkin paikoista. Ja mitä vivahteikkaamman ja monipuolisemman tien kulkee, sitä suurempi todennäköisyys on sekä viihtyä, motivoitua, että oikeasti myös oppia jotain. Pitkäkestoinen sitoutuminen vaatii luottamuksen lisäksi dynamiikkaa, kemiaa, mielekästä tekemistä ja yhdessätekemisen iloa, kuorrutettuna vapaudella kehittyä, kruunattuna kunnioituksella. ”Koko tapa toimia tulee saada sellaiseksi, että henkilö ajattelee, että tämä on paikka, jossa kehityn ja itse kasvan. Silloin siellä syntyy kunnioitus ihmisiä ja yritystä kohtaan.”

Mikään ei ole asiaansa suurempaa, eikä kukaan ihmistä kummempi. Myös huippujohtajat ovat tavallisempia kuin uskoisikaan, keitettyjä vain useammissa liemissä kuin me muut. Ja jopa kuninkaalliset käyvät kakkosella. Lisää tätä positiivista virtaa kevääseen!