KarismA

Lahjakkuus on hurmaavaa. Ihminen on valtavan kiinnostava ja viehättävä kun hän osaa asiansa hyvin, kun on oman alansa ammattilainen, itseään vähättelemättä ja ammattiylpeyttä tuntien. Sillä mitä tekee, ei ole mitään merkitystä. Riittää että sen oman juttunsa tekee ihan hemmetin hyvin, niin se viehättää ja lumoaa puoleensa. 

Karisma kumpuaa itsevarmuudesta. Siitä että katsoo ihmisiä silmiin murto-osasekunnin pidempään kuin muut, kun on rohkea, vakuuttava ja ryhdikäs, ja kun tietää osaavansa, tietää mistä puhuu. Jalkani saa veteläksi ihmiset, jotka ovat jopa vähän röyhkeitä osaamisessaan, eivätkä vähättele itseään. Jotka hallitsevat lähialuettaan suvereenisti ja ovat terveesti ylpeitä itsestään, olematta kuitenkaan leuhkoja, narsisteja tai ylimielisiä. Ihmiset, jotka ei piiloudu puskaan ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa, vaan ottavat haasteita vastaan. Ovat suoraselkäisiä, osaavat myöntää virheensä, ottavat vastuuta ja sinnillä puskevat tavoitettaan kohti, eivätkä suostu luovuttamaan. Auttavat muita, panevat kortensa kekoon yhteisen hyvän eteen, vetävät yhteisiä hankkeita vaivojaan säästelemättä, omaa etuaan tavoittelematta, mutta vahvasti keskittymällä olennaiseen. Karismaattinen ihminen säteilee ympäristöönsä, kuuntelee ja saa muut kuuntelemaan, saa muut puolelleen ja seuraamaan itseään – karisman vetovoimassa on helppo kulkea.

Tämän vetovoiman synty tarvii oikeanlaiset lähtökohdat pienestä pitäen. Avoimen, uteliaan, ympäristöään tarkkailevan ja rohkean luonteen, suhteellisesti ehjän, kannustavan ja väkivallattoman lapsuuden, sopivasti sitkeyttä kasvattavia vastoinkäymisiä ja suuren intohimon johonkin alaan, jonka vaatimia taitoja haluaa palavasti kehittää. Kaiken tämän lisäksi vielä onnen kantamoisia, sopivia sattumia ja suojelusenkeleitä matkan varrelle. Kadehdittavia ovat he, jotka löytävät elämäntehtävänsä jo pienestä pitäen. Jotka tietävät vaikka haluavansa lääkäriksi tai oopperalaulajiksi jo alakoulusta lähtien ja pystyvät panemaan kaiken energiansa ja tarmonsa unelmansa saavuttamiseen, ollakseen erikoisosaamisessaan hyviä – ellei jopa maailman parhaita. Sillä uskon, että normaalilahjoilla varustettu ihminen saavuttaa ihan mitä tahansa, kun vain motivaatiot on vahvat ja halu kova.

Minun ongelmani on aina ollut yhden ainoan kiinnostuksen kohteen puuttuminen. Olen ollut kympin oppilaana kaikessa aina vähän hyvä, mutten koskaan mikään luonnollinen, synnynnäinen lahjakkuus millään tietyllä alalla (muutakuin ehkä moniosaamisessa). Kaikki kiehtoo, kaikkea haluan kokeilla ja kaikessa olla mukana - suuna päänä, suinpäin. Mutta se hajottaa energiat aika laajalle, ja lopputuloksena voi olla ettei ole missään todella hyvä, ei pääse loistamaan eikä briljeeraamaan millään, kun on aina tehnyt niitä muitakin kymmentä hyvää ja kaunista siinä ohella. Olen kuitenkin aktiivisesti hakeutunut viiteryhmiin, joissa muiden osaamisen taso on ollut aina hieman itseäni parempi – jolloin olen saanut tehokasta oppia paremmiltani ja saanut ihailla karisman määrää ympärilläni olevissa lahjakkuuksissa. Miten kiehtovaa onkaan seurata ja ihailla lahjakkaiden ihmisten taitoa ja osaamista – olla kuin pikkutyttö imemässä hyviä vaikutteita karisman lähteiltä.

Kuinka ihanaa olisikaan osata jotain tiettyä todella hyvin. Loppuisi tämä ainainen pähkäily siitä, mikä minusta oikein tulee isona. Se alkaa tuntua jo vähän säälittävältä näin neljänkympin tienoilla. Olkaa onnelliset te, joilla on yksi palava rakkaus, jota tavoitella. Rämpikää sitkeästi unelmaanne päin, saatatte jopa saada ihailevia faneja peesaamaan karismanne imuun :) !

Naisen karismasta ja seksikkyydestä hauskasti lisää täältä.