Verkoton
Suomihan on täynnä näitä arjen sankareita: naiset käyvät 9-17 töissä, hoitavat lapset, kodin ja miehen – kaikki hymy naamalla. Kaiken työn ja arkirumban lisäksi kodit on yleensä tip-top muotilehtien mukaan, jaksetaan viedä lapsia vielä moniin harrastuksiin, kierrattää jätteet, siivota itse, laittaa ruuat itse, seurata trendejä ja järjestää rapukutsuja kouluun valmistumisen ja kurahaalareiden pesun ohella, vaikka aurinkoaika senkun vain lyhenee ja talvisin ei ole kuin pimeää kun ulkona liikkuu. Missään muualla ei naiset tee näin paljoa arjessa, ilman mainittavaa tukiverkkoa – joillakin ei tukiverkkoa ole ollenkaan, vaan aivan KAIKKI tehdään itse! Tällaista arjen sisua ja pärjäämisen tahtoa ei kertakaikkiaan ole muualla.
Vasta kun palkkataso alkaa olla keskitason yläpuolella, uskalletaan ehkä ottaa apua vastaan – sekin nolostellen ja pitkin hampain. Ja korkeintaan siivooja käy silloinkin vain kerran kuussa, mm jenkeissä tyypillisestä puutarhurista ei puhettakaan. Silti tulee pullantuoksuisen äidin olla kodin hengetär, ja huolehtia kaiken päälle vielä itsestään hyvin mani- ja pedikyyreineen, vahauksineen, hiusten värjäyksineen, karvannyppimisineen ja kuntoiluineen. Välillä saa ihmetellä miten meidän aika kaikkeen riittää?
Vaan niin se vaan riittää. Silti riittää sisua yrittää ja tehdä haaveista totta, tehdä sitä minkä kokee tärkeäksi. On Metsolaa kierrättämässä värikkäitä retrokankaita uusien lasten iloksi, on Kapua-hankkeiden alulle panijaa keräämässä rahaa teiniäideille Malawiin, on huippututkimusta jossa uskotaan suomalaiseen kykyyn luoda uutta innovaatiota pienestä maasta rajallisin resurssein. Ei pelätä sitä ettäkö vaikka Oulu olisi syrjässä. Mistä syrjässä? Samalla pallollahan me ollaan kaikki, ja huippuidea voi syntyä kenen tahansa päässä. Ihan samat mahdollisuudet meillä on menestyä ja viedä yritysideaa eteenpäin – etenkin nykyaikana, kun (bitti)etäisyyksillä ei juuri ole väliä.
Meillä on edelleen uskoa yrittämiseen ja sisuun, kautta kiven ja kannon. Myös yhteiskunta tukee yrittämistä ja uudelleen kouluttautumista hyvin poikkeuksellisin keinoin – on jopa mahdollisuus opiskella työuran välissä jopa 1,5 vuotta ihan kohtuullisella toimeentuella valtion tukemana (koulutusrahaston kautta). Eihän tällaisia mahdollisuuksia ole muualla! Ja fiksuja ihmisiä, joihin voi luottaa.
Potentiaalia meillä on vaikka minne!
Vasta kun palkkataso alkaa olla keskitason yläpuolella, uskalletaan ehkä ottaa apua vastaan – sekin nolostellen ja pitkin hampain. Ja korkeintaan siivooja käy silloinkin vain kerran kuussa, mm jenkeissä tyypillisestä puutarhurista ei puhettakaan. Silti tulee pullantuoksuisen äidin olla kodin hengetär, ja huolehtia kaiken päälle vielä itsestään hyvin mani- ja pedikyyreineen, vahauksineen, hiusten värjäyksineen, karvannyppimisineen ja kuntoiluineen. Välillä saa ihmetellä miten meidän aika kaikkeen riittää?
Vaan niin se vaan riittää. Silti riittää sisua yrittää ja tehdä haaveista totta, tehdä sitä minkä kokee tärkeäksi. On Metsolaa kierrättämässä värikkäitä retrokankaita uusien lasten iloksi, on Kapua-hankkeiden alulle panijaa keräämässä rahaa teiniäideille Malawiin, on huippututkimusta jossa uskotaan suomalaiseen kykyyn luoda uutta innovaatiota pienestä maasta rajallisin resurssein. Ei pelätä sitä ettäkö vaikka Oulu olisi syrjässä. Mistä syrjässä? Samalla pallollahan me ollaan kaikki, ja huippuidea voi syntyä kenen tahansa päässä. Ihan samat mahdollisuudet meillä on menestyä ja viedä yritysideaa eteenpäin – etenkin nykyaikana, kun (bitti)etäisyyksillä ei juuri ole väliä.
Meillä on edelleen uskoa yrittämiseen ja sisuun, kautta kiven ja kannon. Myös yhteiskunta tukee yrittämistä ja uudelleen kouluttautumista hyvin poikkeuksellisin keinoin – on jopa mahdollisuus opiskella työuran välissä jopa 1,5 vuotta ihan kohtuullisella toimeentuella valtion tukemana (koulutusrahaston kautta). Eihän tällaisia mahdollisuuksia ole muualla! Ja fiksuja ihmisiä, joihin voi luottaa.
Potentiaalia meillä on vaikka minne!
Jep,
VastaaPoistanormitouhua Suomessa. Toiset hypettää kympillä jotain tyhjää...
http://www.businessinsider.com/why-i-will-never-ever-hire-a-social-media-expert-2011-5
"You know what the majority of people calling themselves social media experts can’t do, among other things? THEY CAN’T WRITE. The number of “experts” out there who can’t string a simple sentence together astounds me. Guess what -- if we have about three seconds to get our message across to a new customer, you know what’s going to do it?
Not Twitter followers. Not Facebook fans. Not Foursquare check-ins – NO. What’s going to do it is GOOD WRITING, END OF STORY. Good writing is brevity, and brevity is marketing. Want to lose me as a customer, forever, guaranteed?"