Valinnanvapautta lisää, kiitos!
Tässä on saanut ikänsä kuulla fennomaanista aivopesua. Ja täytyy sanoa että pesu on kyllä osittain onnistunut. Varsinkin nykymaailmassa on hankala ymmärtää että ihmiset väkisin pakotetaan johonkin muottiin, vaikka valinnanvapautta on lisätty enenevissä määrin asiassa jos toisessa. Niin kauan kuin lain noudattaminen, moraalisten arvojen tukeminen ja heikompiosaisten puolestapuhuminen on yhteisesti huolehdittu, on hankala ymmärtää miksi tosia ihmisiä halutaan kontrolloida (paapoa) niin paljon. Ihmiset kun kuitenkin ovat aikas lailla erilaisia.
Yhtenä esimerkkinä on tämä pakonomainen tarve määritellä kielet mitä kansalaisten halutaan opiskella. Tällainen yhteen tuubiin pakottaminen aiheuttaa ihmeellisyyksiä ja miljoonaluokan kustannuksia, joita en oikein ymmärrä, tarpeetkin kun saattavat olla niin erilaiset. Kaksikielisyyteenkin uhratut ja sen byrokratian ylläpitämiseen käytetyt rahat voitaisiin vaikka käyttää pienten kyläkoulujen säilyttämiseen ja luokkakokojen pienentämiseen. Uskon että pitkäkestoisemmat vaikutukset koko kansan hyvinvointiin olisivat merkittävästi mittavammat.
Kun jo 1981 oli ruotsinkielisiksi itsensä ilmoittaneista yksikielisesti ruotsinkielisiä vain 2,2 %, niin on käsittämätöntä, että tänään vain pientä ummikkoruotsinkielisten joukkoa varten pitää yli 5 miljoonan suomenkielisen osata rituaaliruotsia - olisiko halvempaa opettaa näille 2,2%:lle suomea? Todelliset kielenosaamiset tarpeet ovat muualla. ”Eurooppalaiset kielet, Eurobarometri, 2000” – selvityksen mukaan EU-maissa hyödyllisimmät kielet ovat englanti (75 %), ranska (40 %), saksa (23 %), espanja (18 %) ja ah niin ihana italia (3 %). Ruotsi ei listaan sopisi kuin ehkä promilleluokkaan. Eikö olisi hienoa jos koulut järjestäisivät kielten opiskelunsa resurssien mukaan siten, että englannin lisäksi olisi valittava toinen pakollinen kieli ehkä 2-5 kielen joukosta?
Toivottavasti näin käy noin seitsemän vuoden sisällä, kun esikoinen aloittaa toisen kielen opiskelun. Näitä aikoja odotellen....
Yhtenä esimerkkinä on tämä pakonomainen tarve määritellä kielet mitä kansalaisten halutaan opiskella. Tällainen yhteen tuubiin pakottaminen aiheuttaa ihmeellisyyksiä ja miljoonaluokan kustannuksia, joita en oikein ymmärrä, tarpeetkin kun saattavat olla niin erilaiset. Kaksikielisyyteenkin uhratut ja sen byrokratian ylläpitämiseen käytetyt rahat voitaisiin vaikka käyttää pienten kyläkoulujen säilyttämiseen ja luokkakokojen pienentämiseen. Uskon että pitkäkestoisemmat vaikutukset koko kansan hyvinvointiin olisivat merkittävästi mittavammat.
Kun jo 1981 oli ruotsinkielisiksi itsensä ilmoittaneista yksikielisesti ruotsinkielisiä vain 2,2 %, niin on käsittämätöntä, että tänään vain pientä ummikkoruotsinkielisten joukkoa varten pitää yli 5 miljoonan suomenkielisen osata rituaaliruotsia - olisiko halvempaa opettaa näille 2,2%:lle suomea? Todelliset kielenosaamiset tarpeet ovat muualla. ”Eurooppalaiset kielet, Eurobarometri, 2000” – selvityksen mukaan EU-maissa hyödyllisimmät kielet ovat englanti (75 %), ranska (40 %), saksa (23 %), espanja (18 %) ja ah niin ihana italia (3 %). Ruotsi ei listaan sopisi kuin ehkä promilleluokkaan. Eikö olisi hienoa jos koulut järjestäisivät kielten opiskelunsa resurssien mukaan siten, että englannin lisäksi olisi valittava toinen pakollinen kieli ehkä 2-5 kielen joukosta?
Toivottavasti näin käy noin seitsemän vuoden sisällä, kun esikoinen aloittaa toisen kielen opiskelun. Näitä aikoja odotellen....
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!