Sairaan kiltti

Mikä panee ihmisen näyttelemään oravanpyöräpärjääjää vuodesta toiseen? Tekemään sairaan paljon töitä, hoitamaan enemmän kuin velvollisuutensa, auttamaan kaikkia muita paitsi itseään ja suorittamaan itsensä rakoille aamusta yömyöhään – samalla tunkien kaikki vastoinkäymiset ja tunteet kovan kuoren alle piiloon, niin syvälle kompostiin ettei ne vain ikinä pulpahtaisi pintaan. Olemaan negatiivinen, tunteeton, pessimisti ja ilkeä ennen kuin muut ehtii, syyllistämään muut ennenkuin syyllistyy itse, hakemaan viat aina jostain muualta kuin itsestään ja vastaamaan haasteisiin kovuudella ja kylmyydellä. Ylläpitämään pärjäämisen viittaa niin kauan, kunnes aina niin rauhallinen työjuhta vain räjähtää silmille, purskauttaen kompostiaan ihan mädäntyneitä pohjamutiaan myöden ulos.

Kiltin viha ei juuri ulospäin näy, mutta se on siellä. Voimakkaana. Pelottavana. Katkerana. Se viha kumpuaa kaukaa vuosien takaa, tyytymättömyydestä itseensä ja kyvyttömyydestään muuttaa ja vaikuttaa elämäänsä. Vika on julkisesti aina jossain muualla, ja itsesyytökset, kritiikki ja negatiivisuus saavat itseään vähättelevän marttyyrin kokemaan itsensä vain olosuhteiden uhriksi. Syyllisyyttä tunteva syyllistää helposti myös toiset. Julkisuuskuvan täytyy silti säilyä. Pysyäkseen kasassa täytyy olla muille vahva dominoiva pärjääjä. Varastoitu viha kääntyy helposti itsevihaksi ja –inhoksi, jolloin oman ihmiskuoren sisällä on jo tuskaisaa olla. Eikä sinne ketään edes päästetä. Kiltti vihainen suorittaja ei kykene käsittelemään vahvoja tunteita, jolloin hän tyytyy värittömän harmaaseen tunne-elämään, jossa ei aito ilo tulvi. Harmaa tasainen, hajuton ja mauton on jotain hyvää ja turvallista. Siihen voi luottaa, eikä se varmasti petä. Harmaa pysyy takuulla harmaana, eikä sisällä yllätyksiä.

Kiltille on tyypillistä, että itsevähättelyn lisäksi hän voi olla erittäin ylemmyydentuntoinen, jopa ylpeä. Kiltit yrittävät miellyttää kaikkia ja heidän on suunnattoman vaikea sanoa suoraan ”ei”. Mutta se miellyttämisen tarve menee niin pitkälle, ettei osata päättää, ottaa vastuuta eikä ohjata edes omaa elämää. Silloin suuret päätökset laitetaankin toisten tehtäviksi, silloin ajelehditaan olosuhteiden pakosta, uhriudutaan ja ollaan viattoman syyttömiä tapahtumiin. Kiltti on yksinäinen mutta sanoo pärjäävänsä ilman ketään muita. Ei osaa tukeutua toisiin ihmisiin, ei luottaa siihen että ihmiset vierellään pysyy. Jos joku joskus pääsee nakertamaan itsensä kiltin suorittajan kuoren sisään, ovat piilostaan yllätetyt tunteet niin outoja ettei niihin edes osata luottaa. Ollaan kuin pienet lapset uuden pelottavan edessä. Tunteiden syväjää on turvallisempi kuin kipupisteiden tunnustaminen. Auki oleminen on liian pelottavaa ja se voi johtaa menettämisen pelkoon, hylkäämisen tunteisiin, vanhan auki repimiseen, vaivalla kasatun kuoren murtumiseen. Kuoren jota ei sitten ehkä saakaan liimattua enää kasaan. Murtuminen voi olla niin totaalista ettei palasia saa ikinä enää yhteen, tuttu minuus katoaa, eikä mikään ole enää niinkuin ennen, turvallista harmaata ei enää ole.

Mutta mitä jos sittenkin uskaltaisi luottaa elämään ja siihen, ettei aitoudella ja minuuden rehellisyydellä itseään hukkaisikaan kokonaan? Ettei tarvitsisi vain sinniä kunnes fysiikka ja mieli pettää? Jos uskaltaisikin vain olla ja sanoa ettei tiedä, halua, jaksa, osaa tai kykene? Että pitäkää tunkkinne, minä nyt olen vain. Mitä jos uskaltaisikin itkeä ääneen ja olla kerrankin heikko, uskaltaisi luottaa kerran elämässään myös muihin? Ehkä ihmisten arvostus kasvaisi inhimillisyyden edessä. Ehkä ristiriitaiset tunteet, viha ja ärtyneisyys, odotusten pettäminen ja jaksamattomuus ei kaadakaan maailmaa, vaan aloittaakin sen aidon ilon löytämisen. Padottujen tunteiden painolastista irrottautuminen voikin auttaa minuuden löytymisessä. Jos uskaltaisikin ensimmäisen kerran pysähtyä suorittamiselta ja hiljaisuus ei enää koskisikaan korviin. Voisikohan sitten löytää jotain aidompaa, rehellisempää, syvempää?

Muiden ikuinen miellyttäminen ei ole tervettä. Joskus voi olla muiden silmissä myös tympeä ihminen, eikä se haittaa. Se ei haittaa! Kaikkia ei voi miellyttää, kaikkea ei voi kontrolloida, kaikkien kanssa ei vain voi olla kaveri.

“What other people think of you is none of your business!”